Browsing by Author "Ovaska, Anna"
Now showing items 1-2 of 2
-
Ovaska, Anna (2011)Tutkielmassa käsitellään Maria Vaaran (1931 1992) omaelämäkerrallista teossarjaa sekä Vaaran kirjoittamisen terapeuttisia funktioita. Teoksissaan Vaara kuvaa parantumistaan skitsofreniaksi luokitellusta psyykkisestä sairaudesta ja masennuksesta luovan kirjoittamisen sekä psykoterapian avulla. Vaaran kirjoitus lähestyy psykoanalyyttisia teorioita kirjoittamisen terapeuttisista vaikutuksista, mutta myös jälkistrukturalistisia näkemyksiä tekstistä prosessinalaisena, kumouksellisena käytäntönä. Tutkielman keskeiset teoriat tulevat psykoanalyytikko, kielitieteilijä Julia Kristevalta sekä psykoanalyyttisesta ja jälkistrukturalistisesta perinteestä, ja näiden teoreettisten lähestymistapojen avulla tarkastellaan omaelämäkerrallisen kirjoittamisen, subjektiuden sekä kielen ja kirjoittamisen toisiinsa limittyviä teemoja Vaaran tuotannossa. Vaaran omaelämäkerrallinen kirjoittaminen paljastuu tutkielmassa yhtäaikaisesti subjektiutta eheyttäväksi ja hajottavaksi toiminnaksi. Vaaran teokset osoittavat, miten minuus rakentuu erilaisten samastumisten ja erottautumisten kautta, psykoottisten kuvitelmien, hallusinaatioiden ja paranoidien kuvitelmien täyttäessä tekstin. Kirjoittaminen kohtaa ongelman merkityksen epäyhtenevyydestä: siitä, ettei sanoilla koskaan voida täysin tavoittaa omia psykofyysisia kokemuksia tai välittää niitä toisille ihmisille. Kuitenkin Vaaran teosten Maria kirjoittaa kaiken aikaa ja luo kokemuksellisia suhteita toisiin. Mielikuvitus, kirjallisuus ja kirjoittaminen muodostavat avoimen psyykkisen tilan, jossa minuutta voidaan rakentaa. Kirjoittaminen osoittautuu lopulta käytännöksi, jossa esteettinen, terapeuttinen ja eettinen nivoutuvat yhteen. Vaaran teosten Marian harjoittama minuuden analyysi tarjoaa mahdollisuuksia käsitellä vierauden ja toiseuden ilmenemistä omassa itsessä ilmiö, joka Julia Kristevan mukaan mahdollistaa myös niiden todellisten toisten ymmärtämisen, joiden parissa elämme. Vaaran teokset kyseenalaistavat jaottelun terveisiin ja sairaisiin , ne rikkovat toden ja fiktion välisiä rajoja ja käsitystä minuudesta yhtenä ja eheänä. Vaaran tuotanto ei olekaan ainoastaan kuvaus skitsofreniasta ja sen kielestä, vaan siitä, miten minuus ja ilmaisu ylipäänsä rakentuvat suhteessa toisiin ja miten psyykkinen elämä on riippuvaista avoimuudesta erilaisille katkoksille ja murtumille.
-
Transgression taidetta : Etiikan, estetiikan ja politiikan kohtaaminen Julia Kristevan ajattelussa Ovaska, Anna (2013)Tutkielma tarkastelee bulgarialais-ranskalaisen Julia Kristevan (s. 1941) ajattelussa muodostuvaa kytköstä etiikan, politiikan ja taiteen välillä. Kristeva etsii taiteen kielistä sekä muista normaalista kielenkäytöstä poikkeavista diskursseista subjektia, kieltä ja yhteiskuntaa horjuttavaa käytäntöä. Päämääränä on uudenlainen etiikka: pyrkimys paljastaa näiden rakenteiden taustalla toimivat mekanismit. Kristevan näkökulma subjektiin, kieleen ja yhteiskuntaan on psykoanalyyttinen ja jälkistrukturalistinen. Ymmärrys puhuvasta subjektista yhtäaikaisesti viettiperäisenä sekä sosiaalisesti rakentuneena tarjoaa mahdollisuuden ylittää kielen ja ruumiin perinteisen vastakkainasettelun. Kristevan ratkaisu on herättänyt sekä kiitosta että kriittisiä näkökulmia. Tutkielmassa esitelläänkin Kristevan teoria subjektista ja sen rakentumisesta sisäisesti jakautuneena psykofyysisenä olentona sekä avataan siihen kohdistunutta kritiikkiä. Kristevan keskeiset käsitteet kuten ’semioottinen’ ja ’symbolinen’ sekä ’abjekti’ valottavat teorian taustalla olevaa näkemystä 'toiseudesta'; siitä mikä jää merkitsevien käytäntöjen ulkopuolelle tai tulee torjutuksi yksilön kohdalla tai yhteisöissä. Keskeisiksi, läpi Kristevan tuotannon kulkeviksi kysymyksiksi, nousevat erilaiset transgressiivisuuden muodot sekä ’eettinen käytäntö’. Kristevalle etiikka koskee sitä, miten erilaisia sosiaalisia järjestelmiä voidaan tarkastella sekä miten hahmottaa sitä, minkä ne sulkevat ulkopuolelleen. Niin subjekti, kieli kuin myös yhteiskunta tarvitsevat Kristevan mukaan erilaisia transgressioita, rajanylityksiä, joissa ero 'saman' ja 'toisen' ('sisä-' ja 'ulkopuolen') välillä kumotaan hetkeksi. Ilman tätä mahdollisuutta, muuttuisivat rakenteet staattisiksi ja totalisoiviksi. Psykoanalyytikkona Kristevan teoria liittyy kiinteästi yksilöiden hyvinvointiin: elämän mielekkyys, merkityksellinen kieli sekä yhteisöllinen elämä ovat sidoksissa transgression mahdollisuuteen. Ne ovat riippuvaisia kumouksista, jotka mahdollistavat liikkeen psyykkisten todellisuuksien sekä semioottisen ja symbolisen välillä. Taide esittäytyy Kristevan ajattelussa arvokkaana käytäntönä, jossa edellä mainittu liike tai kumoukset voivat tapahtua. Kristevan teoriaa on useimmiten sovellettu yksittäisissä teosanalyyseissa, mutta tutkielmassa hahmotellaan lisäksi kokonaisnäkemystä siitä, mitä Kristeva tarkoittaa puhuessaan taiteesta eettisenä käytäntönä sekä missä mielessä taide voi olla poliittista Kristevan ajattelun puitteissa. Taiteen kyky horjuttaa subjektia ja kieltä vertautuu Kristevalla poliittiseen vallankumoukseen. Taiteen taistelu erilaisia yhden totuuden diskursseja, konformismia ja normalisaatiota vastaan sekä kyky tuoda esiin diskurssien ja subjektien singulaaristen, intiimien psyykkisten tilojen moninaisuutta tekeekin Kristevan taiteen teoriasta poliittisen hyvin erityiseen tapaan.
Now showing items 1-2 of 2