Browsing by Author "Paajanen, Mikko"

Aivoverenkiertohäiriöt aiheuttavat merkittävää kuolleisuutta ja vammautuneisuutta maailmanlaajuisesti. Aivoissa esiintyy levossakin sähköistä toimintaa ja eri aivoalueilla on havaittavissa eri taajuista rytmistä toimintaa. Patologiset tilat, kuten aivoinfarkti, saavat aikaan muutoksia rytmiseen toimintaan. Tyypillisesti matalataajuinen toiminta voimistuu ja korkeampitaajuinen heikkenee. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää magnetoenkefalografialla (MEG) tunto- ja liikeaivokuoren rytmien muutoksia alfa- (7-12Hz) ja beetataajuusalueilla (13-19Hz ja 20-30Hz) keskimmäisen aivovaltimon alueen infarktin jälkeen akuuttivaiheessa sekä toipumisen aikana kuukauden ja vuoden kuluttua infarktista. Tavoitteena on vertailla aivojen syviin rakenteisiin rajoittuvan ja aivokuorelle ulottuvan vaurion aiheuttamien spontaanin aivotoiminnan muutosten eroja ja niiden yhteyttä potilaiden kliiniseen tilaan ja toipumiseen. 31 aivoinfarktipotilaan (keski-ikä 66±2) ja 22 terveen verrokin (keski-ikä 59±2) aivojen spontaanitoimintaa mitattiin MEG:llä. Potilaista 18:sta infarktialue ulottui aivokuorelle. Vaurion laajuus määritettiin magneettikuvauksella ja neurologi sekä toimintaterapeutti arvioivat potilaiden kliinistä tilaa ja toipumista. Alfa-alueella havaittiin muutoksia sekä aivojen syvien osien että aivokuoren vaurioissa, mutta muutokset olivat laadultaan erilaisia. Aivoinfarktipotilaiden alfajaksoisen toiminnan voimakkuudessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa verrokkiryhmään. Syviin osiin rajoittuvissa vaurioissa aivopuoliskon toiminnassa oli kuitenkin merkittävää epäsymmetriaa vaurioituneen aivopuoliskon toiminnan voimistumisesta johtuen. Vastaavaa muutosta ei havaittu aivokuoren vaurioiden yhteydessä. Aivokuoren vaurioihin liittyi vaurioituneen aivopuoliskon alfa-alueen rytmin hidastuminen, joka palautui toipumisen edetessä. Matalla beeta-alueella (13-19Hz) havaittiin aivokuoren vaurioissa vastaavasti rytmin palautuvaa hidastumista. Osa havaituista muutoksista todennäköisesti liittyy suoraan aivojen vaurioitumiseen ja osa aivojen toipumiseen, mutta muutosten syiden ja kliinisen merkityksen arviointi vaatii lisäselvitystä.