Browsing by Author "Paju, Marja"

Tutkielman aiheena on ylivelkaisen kuolinpesän selvittäminen ja aiheen tarkastelu rajautuu pääasiassa pesänselvittäjän hallintoon. Perintökaaren velkavastuusäännöksiä koskevassa uudistuksessa vuonna 2004 luovuttiin pesän osakkaiden henkilökohtaisesta velkavastuusta. Ennen uudistusta pesän osakkaiden oli luovutettava ylivelkainen kuolinpesä pesänselvittäjän hallintoon tai konkurssimenettelyyn välttyäkseen henkilökohtaiselta velkavastuulta. Vuoden 2004 velkavastuu-uudistuksessa velkojien oikeutta hakea kuolinpesän luovuttamista pesänselvittäjän hallintoon vahvistettiin. Osana uudistusta myös pesänselvittäjän toimivaltaa laajennettiin antamalla selvittäjälle oikeus tehdä päätös kuolinpesän varojen jakamisesta velkojille, mikäli selvittäjä ei ole päässyt velkojien kanssa sopimukseen varojen jakamisesta. Tutkimuksen metodi on lainopillinen ja lähdeaineisto koostuu lainsäädännön lisäksi pääasiassa lainvalmisteluaineistosta ja kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti pesänselvittäjän hallintoa koskevia PK 19 luvun säännöksiä sekä vainajan ja pesän velkoja koskevaa PK 21 lukua. Tarkastelussa huomioidaan myös selvittäjän tehtäviä säätelevien perintökaaren säännösten tausta. Tutkimusteeman kannalta on ollut myös välttämätöntä tarkastella pesän osakkaiden velkavastuuta ja vastuusäännöksissä tapahtuneita muutoksia. Päätutkimuskysymyksenä selvitetään, miten tarkoituksenmukainen selvitysmuoto selvittäjän hallinto on ylivelkaisen kuolinpesän selvityksessä. Tarkastelussa on huomioitu ylivelkaisen kuolinpesän selvittämisen kannalta tärkeimmät selvittäjän oikeudet ja velvollisuudet, joihin kuuluu muun muassa julkisen haasteen hakeminen, sopiminen velkojen maksamisesta ja jako-osuuspäätöksen tekeminen. Tutkimuskysymykseen vastaaminen on edellyttänyt ensinnäkin velkoja-aloitteisen pesänselvittäjähakemuksen hyväksymisen edellytysten selvittämistä. Tuon tutkielmassa esille niitä seikkoja, jotka on huomioitava arvioitaessa selvittäjän hakemista ylivelkaiseen pesään sekä pesän osakkaiden että velkojien näkökulma huomioiden. Velkojien asemaan vaikuttaa merkittävästi mihin velkatyyppiin velkojan saatava kuuluu. Aina pesänselvitysvelkojen, vainajan velkojen sekä muiden pesän velkojen välinen erottelu ei ole selväpiirteistä ja siitä voi aiheutua tulkintaongelmia. Lisäksi olen tutkielmassa selvittänyt, mitkä ovat kuolinpesän konkurssihakemuksen hyväksymisen edellytykset ja milloin ylivelkainen kuolinpesä on perusteltua asettaa konkurssiin. Näin ollen tutkimuksessa tarkastellaan myös konkurssilain säännöksiä. Kuolinpesän konkurssiin asettamisen edellytyksiä rajoitettiin olennaisesti velkavastuu-uudistuksen yhteydessä. Konkurssiin asettaminen edellyttää ylivelkaisuuden lisäksi erityistä perustetta, jonka vuoksi konkurssi on tarkoituksenmukainen menettely pesän selvittämiseksi. Tutkielmassa myös tarkastellaan, mikä on pesänselvittäjän hallinnon ja kuolinpesän konkurssin välinen suhde. Tutkielman johtopäätös on, että pesänselvittäjän nykyinen laajempi toimivalta mahdollistaa ylivelkaisen kuolinpesän tehokkaan selvittämisen pesänselvittäjän hallinnossa. Muun muassa selvittäjän jako-osuuspäätöstä koskevat säännökset antavat selvittäjälle laajat oikeudet tehdä ylivelkaisen pesän selvityksessä sellaisia ratkaisuja, joita pesän osakkaiden yhteishallinnossa ei ole mahdollista toteuttaa.