Browsing by Author "Pakkanen, Hanna"

Tutkielmassani pyrin osoittamaan, miten Simone de Beauvoir ja Hannah Arendt ajattelevat vapauteen kuuluvan toiminnallisen elementin siten, ettei vapaus tarkoita ainoastaan vapaata tahtoa; se tarkoittaa myös ja ennen kaikkea vapauden ilmaisemista toiminnassa. Vapaus on siis aktiivista ja ilmenee toimivan subjektin akteissa. Beauvoirin ja Arendtin käsitysten mukaan ihmisen on todennettava vapautensa toiminnassa ollakseen vapaa. Tämä on tutkielmani pääargumentti. Vaikka vapaus ja toiminta perinteisesti liitetään käytännöllisen filosofian alaan, Beauvoirin työssä ne sijoittuvat ontologiaan ja filosofiseen antropologiaan, sillä ihminen on hänen mukaansa olemismuodoltaan vapaa subjekti. Myös Arendt ajattelee ihmisen perustavaksi attribuutiksi vapauden. Tutkielmani pääteemoiksi asettuvat vapauden ja toiminnan ohella kysymykset olemisesta ja tahdon vapaudesta, joiden kautta työ kytkeytyy teoreettisen filosofian alaan. Tuon esiin Beauvoirin ja Arendtin käsitysten huomattavan samankaltaisuuden sekä käsittelen edellä mainittuja kysymyksiä eri tulkintojen ja edelleenkehittelyjen kautta. Tarkastelen Beauvoirin käsityksiä vapaudesta ja ambiguiteetista teoksessa Pour une morale de l ambiguité. Vapauteen ja ihmisenä olemisen ambiguiteettiin liittyy kysymys pahasta. Siinä missä Immanuel Kant edellyttää ihmisiltä kategorisen imperatiivin noudattamista, ajattelee Arendt, ettei kuuliaisuus lain suhteen saa koskaan olla itsestään selvää. Ihmisen on Arendtin mukaan ymmärrettävä säännön noudattaminen tahdon aktina. Kirjoituksessaan Pyrrhus et Cinéas Beauvoir hahmottelee sellaista eksistentialistista etiikkaa, jonka lähtökohdaksi asettuu ihmisen tilanne. Esseessään Oeil pour oeil Beauvoir kirjoittaa rangaistuksesta, koston problematiikasta ja oikeudenmukaisuudesta. Arendt pohtii kirjassaan Eichmann in Jerusalem: a report on the banality of evil näitä samoja kysymyksiä ja oikeudenkäynnin merkitystä oikeuden tuojana sekä ajattelun ja arvostelukyvyn sivuuttamista. Teoksessaan The Human Condition Arendt tarkastelee vita activaa. Filosofian historiassa on Arendtin mukaan vallinnut hierarkia, jonka mukaan ajattelu, vita contemplativa, on ensisijainen suhteessa aktiiviseen elämään, vita activaan. Tämän hierarkian Arendt haluaa kääntää ympäri. Arendt nimittää työtä, valmistamista ja toimintaa ihmisen elämän perusaktiviteeteiksi. Valmistamisen ja toiminnan välisen erottelun Arendt tekee Aristotelesta seuraten; Aristoteleen mukaan tekemiseen (poiesis) kuuluu jokin taito, ja päämäärä on tekemisestä erillinen. Toiminnassa (praxis) puolestaan ei voi erottaa erillistä päämäärää, koska päämäärä sisältyy toimintaan itseensä. Tutkittuani Arendtin ajatuksia vita activasta siirryn käsittelemään kysymystä tahdosta. Kohdistan tutkielmassani huomion The Life of the Mind -teoksen toiseen osaan siksi, että kysymys vapaudesta kytkeytyy oleellisesti kysymykseen tahdosta. Erityisesti Kantin kolmas kritiikki (Kritik der Urteilskraft) on vaikuttanut Arendtin ajatteluun. Vapaan tahdon yhteydessä Arendt nojaa Augustinuksen käsitykseen, jonka mukaan rakkautta tarvitaan ristiriitaisen ja jakautuneen tahdon eheyttäjäksi. Pohdittuani kysymystä tahdosta ja arvostelukyvystä vertailen lopuksi tutkielmassa esiin tuomiani Beauvoirin ja Arendtin näkemyksiä vapaudesta, toiminnasta ja eksistentialistisesta etiikasta. Beauvoir ja Arendt ovat kirjoittaneet lähes samannimiset artikkelit peräkkäisinä vuosina. Arendt taustoittaa artikkelissaan What Is Existenz Philosophy? eksistentialistisen ajattelun perinnettä. Beauvoir puolestaan pyrkii artikkelissaan Qu est-ce que l existentialisme? oikeuttamaan eksistentialistisen etiikan.