Browsing by Author "Palin, Annastiina"

Ihomelanooman ilmaantuvuus on kasvanut viime vuosikymmeninä merkittävästi, ja varhaisdiagnostiikan mahdollisuuksia melanoomasta aiheutuvan sairastavuuden ja kuolleisuuden alentamiseksi on tutkittu runsaasti. Vantaalla melanooman ja muiden ihosyöpien ilmaantuvuuden kasvuun on reagoitu perustamalla Myyrmäen ja Tikkurilan terveysasemille ihomuutospoliklinikat, joiden tarkoituksena on madaltaa kynnystä hakeutua näyttämään ihomuutoksia lääkärin vastaanotolle ja tehostaa ihosyöpien diagnostiikkaa. Ihomuutospoliklinikoilla työskentelevät lääkärit ovat yleislääkäreitä. Tutkimuksessa selvitetään laajan kirjallisuuskatsauksen kautta, onko ihomuutospoliklinikoiden avulla tutkimuksen valossa mahdollista parantaa melanooman diagnostiikkaa sekä löytää melanoomia varhaisemmassa vaiheessa ja siten vaikuttaa potilaiden ennusteeseen ja sairastavuuteen. Samalla paneudutaan lähemmin melanooman ja dysplastisen luomen diagnostiikkaan, histopatologisiin ennustetekijöihin ja kliiniseen kuvaan. Dysplastisten luomien merkitystä melanooman riskitekijänä ja tämän riskitekijän vaikutusta dysplastisten luomien hoitokäytäntöihin arvioidaan. Tutkimus osoittaa, että melanooman seulonnan tai melanoomaan erikoistuneiden pigmenttileesioklinikoiden vaikutusta melanoomakuolleisuuden alentamiseen ei ole kyetty selkeästi osoittamaan. Hyvänlaatuisten ihomuutoksien vuoksi tehtävien toimenpiteiden määrät ovat lisääntyneet. Ylidiagnostiikka ja elintapojen muutokset ovat merkittäviä melanooman ilmaantuvuuden kasvua selittäviä tekijöitä. Yleislääkärit poistavat enemmän hyvänlaatuisia ihomuutoksia yhden melanooman diagnosoimiseksi verrattuna ihotautilääkäreihin. On todennäköistä, että ihomuutospoliklinikoiden toiminnalla ei ole vaikutusta melanoomasta aiheutuvaan kuolleisuuteen. Osa melanoomista on nopeakasvuisia ja jo lähtökohtaisesti huonompiennusteisia, eikä niitä välttämättä saada ajoissa kiinni ihomuutospoliklinikoilla. Ihomuutospoliklinikoiden avulla ihomuutosten arvioinnin keskittäminen ja sitä kautta ihomuutosten hoitoketjujen tehostuminen ovat mahdollisia seurauksia. Hyvänlaatuisten ihomuutoksien poistamisen tulisi vähentyä, mikäli diagnostiikan spesifisyys paranee. (200 sanaa)