Browsing by Author "Parkkulainen, Nina"

1900-luvun lähestyessä loppuaan länsimainen demokratia ja poliittinen elämä olivat tulleet murroksen eteen. Perinteiset poliittisen osallistumisen muodot olivat alkaneet menettää vetovoimaansa kansalaisten silmissä, teknologisen kehityksen – erityisesti internetin – tarjotessa samaan aikaan uusia kanavia ja keinoja kansalaislähtöiselle poliittiselle keskustelulle ja toiminnalle. Edustuksellisen demokratian nähtiin ajautuneen kriisiin ja sen murenevan legitimiteetin paikkaamiseen alettiin etsiä vastauksia niin uudesta teknologiasta kuin demokratiateorian yhdeksi keskeisimmäksi suuntaukseksi 1990-luvulla nousseesta deliberatiivisesta demokratiasta. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee yhdessä näitä kahta demokratian 'pelastajaksi' esitettyä ajatusta: deliberatiivisen demokratian teoriaa sekä verkkoa poliittisen keskustelun areenana. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä deliberatiivisen demokratian teoria voi tarjota verkon eri julkisuusareenoilla käytävän poliittisen keskustelun tutkimukselle. Tutkielmassa kuvataan, millaiset lähtökohdat deliberatiivisen demokratian teoria antaa verkkokeskustelujen yhteiskunnallisen merkityksen ja demokraattisen arvon analysoinnille ja arvioimiselle, sekä tarkastellaan teorian soveltamiseen liittyviä haasteita. Samalla pohditaan, millainen keskustelu ylipäänsä on demokratian kannalta merkittävää. Miten deliberatiivisen demokratian ytimen muodostava ideaali julkinen keskustelu, deliberaatio, tulisi määritellä? Aihetta lähestytään tutkielmassa teoreettisesti: deliberatiivisen demokratian alla esitettyjä näkemyksiä kriittisesti tarkastellen ja vertaillen, teoriaa problematisoiden sekä vaihtoehtoisia näkökulmia esiin nostaen. Deliberatiivisen demokratiateorian eri haarojen edustajat sekä teorian kriitikot asetetaan vuoropuheluun, jonka kautta esiin nousevat niin teorian edut kuin sen ongelmakohdat. Deliberatiivisen demokratian teoria nostaa demokratian tärkeimmäksi ominaisuudeksi kollektiivista päätöksentekoa edeltävän julkisen keskustelun ja harkinnan. Tutkielmassa lähdetään liikkeelle tarkastelemalla julkisen keskustelun roolia demokratian historiassa ja demokratiateoreettisen keskustelun eri vaiheissa; tätä kautta hahmottuvat deliberatiivisen demokratian teoreettiset juuret ja lähtökohdat. Deliberatiivisen demokratiateorian muotoutumiseen ovat vaikuttaneet erityisesti John Rawls ja Jürgen Habermas, joiden ajatukset saavat keskeisen sijan myös tässä tutkielmassa. Rawlsin ja Habermasin ajatusten pohjalta deliberatiivista demokratiaa on kehitellyt edelleen joukko toisen polven teoreetikkoja, joita tässä tutkielmassa edustavat mm. Amy Gutmann & Dennis Thompson, Jane Mansbridge ja John S. Dryzek. Deliberatiivisen demokratian haastajana esiin nostetaan Chantal Mouffen ja Bonnie Honigin edustama agonistinen demokratiakäsitys, kuin myös Iris Marion Youngin ja Lynn M. Sandersin esittämät kriittiset näkemykset. Keskeisenä näkökulmana verkon poliittisen keskustelun tarkasteluun toimii puolestaan Deen Freelonin esittämä moninorminen viitekehys. Julkisen keskustelun merkitystä korostava deliberatiivinen demokratia tarjoaa kiinnostavan näkökulman verkon julkisen keskustelun tarkastelulle. Deliberatiivisen demokratiateorian esittämät ihanteet – muun muassa julkisen keskustelun rationaalisuus, argumentatiivisuus ja konsensushakuisuus – muodostavat pohjan normistolle, jonka avulla verkkokeskustelujen luonnetta voidaan arvioida. Nämä samat ideaalit muodostuvat kuitenkin myös teorian ongelmakohdiksi. Paitsi että monet teoreetikot ovat kyseenalaistaneet deliberatiivisen demokratian kuvaamien ideaalien tavoiteltavuuden ylipäänsä, on normatiivisten ideaalien suhde verkon eri foorumeilla todellisuudessa tapahtuvaan keskusteluun myöskin ongelmallinen. Liian tiukka sitoutuminen deliberatiivisiin ideaaleihin jättää huomiotta muut verkkokeskusteluille ominaiset ja demokratian näkökulmasta yhtälailla olennaiset kommunikaation muodot: yhteisöllisyydestä ja yhteistyöstä kertovan kommunitarismin sekä vapaata mielipiteenilmaisua kuvaavan individualismin. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että deliberatiivisen demokratian teoriaan perustuva viitekehys on liian kapea verkon julkisen keskustelun analyysiin. Laajentamalla deliberaation perinteistä määritelmää sekä ottamalla mukaan kommunikaation yhteisöllisyyttä ja individualismia kuvaavat normit, verkon poliittisesta keskustelusta on mahdollista saada kattavampi kuva. Deliberatiivisen demokratiateorian kriittisen tarkastelun kautta muotoutuu viitekehys, joka ei rajoitu ainoastaan yhteen julkisen keskustelun muotoon, rationaalisena argumentointina ymmärrettyyn deliberaatioon, vaan pyrkii kuvaamaan laajemmin verkossa tapahtuvan kansalaiskeskustelun luonnetta ja tuomaan esiin sen koko demokraattisen potentiaalin.