Browsing by Author "Partala, Tanja"

Viimeisin yhteiskuntien kohtaama suuri murros on teknologinen kehitys, erityisesti digitaalisuuden mukanaan tuomat muutokset. Ihmisten sosiaalinen kommunikointi ei enää vaadi fyysistä läsnäoloa, vaan se tapahtuu yhä enenevässä määrin teknologisten laitteiden välityksellä. Teknologisella kehityksellä on vaikutusta yhteiskunnan eri toimijoihin, myös uskonnollisiin yhteisöihin. Tässä tutkielmassa vastataan kysymykseen siitä, miten teknologia osallistuu seurakunnan muodostumiseen olemassa olevaksi yhteisöksi. Tutkielmassa sovelletaan tieteen- ja teknologiantutkimuksen näkökulmaa uskontoon ja ymmärretään uskonnollinen yhteisö monimuotoisena ilmiönä, johon myös vallitseva materiaalinen ympäristö vaikuttaa. Tutkielman aineistona olivat seitsemän (7) kristillisten seurakuntien perustajien haastattelua neljästä (4) eri seurakunnasta. Haastattelujen lisäksi taustoittavana ja tulkintaa auttavana aineistona olivat kohteena olevien seurakuntien nettisivut ja sosiaalisen median kanavat sekä kaksi vierailua seurakuntien tilaisuuksissa. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin grounded theory -menetelmään pohjautuvaa sisällönanalyysia, jossa aineistosta koodataan avoimella koodauksella koodeja, koodiryhmiä ja kategorioita. Tulkinnallisena apuna tutkielmassa käytettiin monipaikkaista kehystymistutkimusta, jolloin uskonnollisen yhteisön syntymistä voitiin lähestyä kehystymisen ja kesyttämisen prosessien kautta. Grounded theory -menetelmä tuotti aineistosta yhden kategorian: ”Koti, jossa viihtyy”. Seurakunta määrittyi kotina, jossa yksilö kohtaa muita ihmisiä ja viettää aikaansa. Tämän kategorian sisällä on erilaisia toimijoita, jotka vaikuttavat seurakuntayhteisön syntyyn. Seurakunnan kytkeytymisessä ”kodiksi, jossa viihtyy” voidaan havaita inhimillisiä, uskonnollisia ja aineellisia toimijoita. Haastatteluissa keskeisiksi toimijoiksi nousivat inhimilliset toimijat ja heistä erityisesti seurakunnan perustajat eli istuttajat. Aineelliset toimijat, kuten teknologia, eivät olleet haastateltavien puheissa merkittäviä toimijoita, kun taas havainnointi jumalanpalveluksessa ja verkossa antoi teknologialle merkittävämmän aseman. Teknologian havaittiin olevan aktiivisesti mukana sekä toiminnan toteuttamisessa että sen muokkaamisessa halutunlaiseksi. Uskonnolliset toimijat, kuten jumalan kutsu ja Raamattu, nousivat haastatteluissa tärkeiksi toimijoiksi seurakunnan perustamisessa. Kategoria ”Koti, jossa viihtyy”, sai tukea nimenomaan Raamatusta löytyvästä seurakuntamallista. Tätä seurakuntamallia kesytettiin nyky-yhteiskuntaan sopivaksi ja tässä kesyttämisessä teknologialla oli merkittävä osa. Esimerkiksi toimintaan oli mahdollista osallistua myös verkon välityksellä ja sosiaalista mediaa käytettiin aktiivisesti tapahtumista tiedottamiseen. Seurakunta kehystyi ”kodiksi, jossa viihtyy” ja perustettava seurakunta pyrki mukautumaan tämän kehyksen mukaiseksi. Kehys kuitenkin kohtasi haasteita esimerkiksi korona-aikana. Tällöin tarvittavassa kesyttämisessä teknologia tuli välineeksi, minkä avulla seurakunnan oli mahdollista tavoittaa ihmisiä sosiaalisen median kautta ja välittää jumalanpalveluksia etäyhteyden kautta. Tämä mahdollisti kodin riippumattomuuden paikasta, jolloin ihmisten kohtaaminen oli seurakunnan keskiössä. Tulosten mukaan teknologia on apuna uskonnollisen yhteisön toteutumisessa, mutta aidoimpana yhteisö toteutuu ihmisten kasvokkaisessa kohtaamisessa. Aineellisuuden voidaan kuitenkin todeta olevan keskeinen osa uskonnollisen yhteisön syntyä ja siten uskonnollista yhteisöä voidaan pitää aineellisena yhteisönä.