Browsing by Author "Partanen, Mimmi"

Terveyttä koskevien tietojen salassapitoa ja potilassuhteen luottamuksellisuutta on pidetty tärkeänä kauan ennen tietosuojan ja perusoikeusjärjestelmän syntyä. Terveydenhuollon asiakkaan tulee voida luottaa siihen, että omaan terveyteen liittyviä tietoja ei pääse näkemään kukaan muu kuin hoitoa antavat terveydenhuollon ammattilaiset. Lapsella voi olla luonnollisesti tarve luottamukselliseen potilassuhteeseen terveydenhuollon palveluita käyttäessään siinä missä aikuisellakin, mutta lapsen asema eroaa täysi-ikäisten täysivaltaisten terveydenhuollon asiakkaiden asemasta. Lapsen huoltaja pääsääntöisesti edustaa lasta ja huoltajalla on oikeus käyttää lapsen puhevaltaa terveydenhuoltoa koskevista asioista, jonka vuoksi huoltajalla on myös oikeus saada lasta koskevia tietoja. Huoltajan päätösvalta ja tiedonsaantioikeus kuitenkin kapenee lapsen itsemääräämisoikeuden kasvaessa, ja ja tiedonsaantioikeutta voidaan myös rajoittaa. Lapsella voi olla tarve hakeutua terveyden- ja sairaanhoidon palveluiden piiriin ilman, että lapsen huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle annetaan siitä tieto. Toisaalta, lapsen huoltajalla on velvollisuus turvata lapsen hyvinvointi ja kehitys, eikä huoltaja pysty tätä velvollisuutta parhaalla tavalla täyttämään, mikäli hän ei saa tietoa lapsen terveydentilasta tai esimerkiksi lääkitykses-tä. Teknologian ja sähköisten potilastietojärjestelmien kehittyminen edistää potilaan oikeutta saada tietoa omasta hoidostaan ja terveydestään, sekä helpottaa mahdollisuutta määrätä, kenelle omat potilastiedot voidaan luovuttaa. Tietojärjestelmien kehittyminen luo kuitenkin myös haasteita yksityisyyden ja henkilötietojen suojan takaamisessa ja niiden teknisessä toteuttamisessa. Yksityisyys ja henkilötietojen suoja ovat olleet viime aikoina keskeisiä puheenaiheita erityisesti keväällä 2018 sovellettavaksi tulleen EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen johdosta, joka vaikuttaa myös muun muassa siihen, miten alaikäisen terveyttä koskevia tietoja voidaan käsitellä. Kansaneläkelaitoksen ylläpitämää Omakanta-palvelua ollaan vielä kehittämässä, jonka vuoksi huoltaja ei pysty tällä hetkellä asioimaan yli 10-vuotiaan lapsensa puolesta sähköisesti. Lap-sen puolesta asioinnin vaikeudet terveydenhuollossa ovat herättäneet jonkin verran julkista keskustelua ja myös väärinkäsityksiä. Tässä tutkimuksessa selvitetään lapsen oikeudellista asemaa terveydenhuollossa ja tarkemmin tarkastelen, minkälaista suojaa lapsen luottamukselliselle potilassuhteelle annetaan suhteessa lapsen huoltajaan. Tarkastelu keskittyy lapsen, lain mukaan vajaavaltaisen henkilön oikeuteen toimia itsenäisesti terveydenhuollossa, ilman huoltajan myötävaikutusta ja mahdollisesti edes tietoisuutta asiasta. Tarkoituksena on lapsen oikeudellista asemaa, itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyden suojaa koskevien yleisten ja erityisesti terveydenhuoltoa koskevien oikeussääntöjen sisällön selvittäminen. Tämän lisäksi selvitän huoltajan oikeudellista asemaa ja sen tuomaa tiedonsaantioikeutta sekä tiedonsaantioikeuden rajoituksia koskevien säännösten sisältöä. Lapsen yksityisyys ja itsemääräämisoikeus voidaan nähdä jännitteisenä ja ristiriitaisena suhteessa lapsen oikeuteen saada kehitykselleen ja hyvinvoinnilleen tarpeellista suojelua ja huolenpitoa. Lapsen oikeudellisessa asemassa keskeinen periaate on lapsen edun ensisijaisuus, jonka tarkoituksena on turvata kaikkien lapsen oikeuksien toteutuminen mahdollisimman täysimääräisesti. Tässä tutkielmassa keskeinen johtopäätös on se, lapsen mahdollisimman laaja yksityisyyden suojan ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen terveydenhuollossa huoltajaan nähden eivät ole sinällään tavoiteltavia päämääriä, mutta tarpeeksi kypsän lapsen oikeus päättää itse hoidostaan ja siihen liittyvä oikeus kieltää hoitoaan koskevien tietojen antaminen huoltajalle voidaan pitää lapsen oikeuksien kokonaisuuden kannalta perusteltuna.