Browsing by Author "Partanen, Saija"

Uudet innovaatiot ja niiden kehittämiseen kannustavat patentit ovat keskeisessä asemassa ympäristöllisesti kestävämmän yhteiskunnan muovaamisessa. Patentinhaltijan yksinoikeuden suojan kannalta kieltotuomiolla eli patentinloukkaajalle määrättävällä pysyvällä kiellolla jatkaa tai toistaa patenttia loukkaavaa tekoa on sekä periaatteellisesti että käytännöllisesti tärkeä merkitys. Toisinaan kieltotuomiosta saattaa kuitenkin koitua huomattavaakin haittaa paitsi loukkaajalle, myös kolmansille osapuolille ja yhteiskunnallisille intresseille, kuten ympäristölliselle kestävyydelle. Viime aikoina muun muassa Yhdysvaltojen ja Saksan patenttioikeudessa on annettu enemmän sijaa yleisille ja kolmansien osapuolien intresseille perusteena jättää kieltotuomio määräämättä. Kun myös TRIPS-sopimus ja EU-oikeus jättävät harkintavaltaa kieltotuomion määräämisessä ja ympäristöllisten haasteiden paine yhteiskunnalle ja oikeudelle kasvaa alati, herää kysymys, voitaisiinko patentinloukkausasiassa jättää kieltotuomio määräämättä ympäristölliseen kestävyyteen perustuen. Tutkimuksen tarkoituksena on lainopin keinoin selvittää, voidaanko Suomen patenttilain 57 §:n 1 momentin säännöstä kieltotuomion määräämisestä tulkita siten, että patentinhaltijan vaatimuksesta huolimatta kieltotuomio voidaan jättää määräämättä ympäristöllistä kestävyyttä edustavien näkökohtien perusteella. Toisekseen tutkimuksen tarkoituksena on esittää de lege ferenda -suosituksia siitä, tulisiko nykyistä patenttioikeudellista kieltotuomiosääntelyä muuttaa ympäristöllisen kestävyyden kannalta ja olisiko tämä syytä toteuttaa kieltotuomion määräämättä jättämisellä vai laajalla pakkolisensoinnilla. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä esitetään, että nykyisessä oikeustilassa kieltotuomion määrääminen patentinloukkausasiassa on yhä pääsääntö, mutta ympäristöllistä kestävyyttä edustavat näkökohdat voivat yleiseen etuun kuuluvina intresseinä ennen kaikkea suhteellisuusperiaatteen nojalla olla perusteena jättää kieltotuomio poikkeuksellisesti määräämättä. Muun muassa patentinhaltijan perusoikeussuojasta johtuen ympäristöllinen kestävyys ei kuitenkaan voi olla ainoa peruste jättää kieltotuomio määräämättä. Ottaen huomioon patentin kannustinvaikutuksen säilyttämisen ja ympäristöllisen kestävyyden edistämisen, tulevassa laissa olisi syytä sisällyttää ympäristöllistä kestävyyttä edustavat näkökohdat sekä kieltotuomion määräämisen että määräämättä jättämisen perusteeksi ja mahdollistaa kieltotuomioiden ajallinen mukauttaminen sen sijaan, että ympäristön kannalta myönteiseen teknologiaan olisi esimerkiksi laajasti mahdollista saada pakkolupa.