Browsing by Author "Partinen, Anni"

Suomi on allekirjoittanut Euroopan neuvoston urheilukilpailujen manipulointia koskevan yleissopimuksen, mutta ei ole ratifioinut sitä. Yleissopimus edellyttää, että sopimusosapuolten tulee huolehtia siitä, että niiden kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrätä rikosoikeudellinen seuraamus kilpailumanipulaatiosta, jos manipulaatiossa on kyse petoksesta, lahjonnasta tai pakotuksesta. Lähtökohtaisesti Suomen kansallinen rikoslaki on tältä osin sopusoinnussa yleissopimuksen kanssa, mutta sopimuksen mahdollinen ratifiointi edellyttää aiheen tarkempaa tarkastelua. Tämän tutkielman kannalta mielenkiinto kohdistuu sellaiseen kilpailumanipulaatioon, johon liittyy suoraa tai epäsuoraa taloudellisen tuoton saamista vedonlyönnillä. Vedonlyönti on nykypäivänä mahdollista internetin välityksellä lähes kaikkialta maailmasta ajankohdasta riippumatta. Kilpailumanipulaatiota voidaan toteuttaa siten, että manipulaation järjestelijät tarjoavat esimerkiksi jalkapallojoukkueiden valmentajille lahjusrahaa, jotta nämä tekevät joukkueessaan sellaisia valintoja, jotka johtavat järjestelijöiden toivomaan lopputulokseen. Järjestelijät lyövät kohteesta vetoa vääristettyään ensin kilpailua lahjomalla. Vedonlyönnin kohteena voi olla ottelun lopputuloksen ohella esimerkiksi ensimmäisen erän voittaja tai seuraavan maalin tekijä. Monissa tapauksissa järjestelijöiden takana on nähty olevan kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Väärinkäytöksiä urheilussa voidaan pyrkiä torjumaan ensisijaisesti urheilun omilla sisäisillä kurinpidollisilla toimilla. Näitä toimia ovat esimerkiksi maajoukkueesta erottaminen tai kilpailukielto. Joissakin tapauksissa kyseessä on kuitenkin rikollinen toiminta, johon tulee vastata rikosoikeuden keinoin. Suomessa on käsitelty kilpailumanipulaatiota alioikeustasolla. Korkeimman oikeuden prejudikaattiarvoa saavaa päätöstä asiasta ei ole. Käräjä- ja hovioikeuksissa on sovellettu rikoslain 30 luvun 7 §:n mukaista lahjomista elinkeinotoiminnassa, 30 luvun 8 §:n mukaista lahjuksen ottamista elinkeinotoiminnassa ja 36 luvun 1 §:n mukaista petosta. Kansallisen rikoslain soveltuminen kilpailumanipulaatioon ei ole osoittautunut käytännössä täysin ongelmattomaksi. Muun muassa tästä johtuen kansallisessa keskustelussa on ajoittain esitetty kilpailumanipulaation erilliskriminalisointia. Kriminalisoinnin hyväksyttävyys on tapauskohtaista eri arvojen välistä punnintaa. Kriminalisointiperiaatteiden avulla pyritään arvioimaan, onko tietyn toiminnan kriminalisoiminen tarpeellinen ja hyväksyttävä toimi yhteiskunnassa.