Browsing by Author "Pasala, Juuso"

Tarkastelen uskonnollisen suvaitsevaisuuden ilmentymistä Monty Pythonin elokuvassa Brianin elämä (1979) sekä sen vastaanotossa Britanniassa 1970-luvulla. Pyrin löytämään yhteiskunnallisia ja aatteellisia syitä sille, miksi elokuvan kriittinen yleisö vetosi uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen. Lisäksi pyrin määrittelemään tapoja, joilla uskonnollinen suvaitsevaisuus – niin elokuvan vastaanotossa kuin sen tuotannossakin – vaikutti Brianin elämän kautta käytyyn uskontokeskusteluun. Tutkielman temaattisia valintoja ja analyysia ohjaa sekulaarihumanistiset intressit tiedosta, keskustelusta ja sensuurista. Keskeisin tutkielmani primäärilähdeaineisto koostuu itse Brianin elämä –elokuvan lisäksi Monty Pythonin jäsenten haastatteluista, sanomalehtilähteistä ja elokuvaa käsittelevistä televisio-ohjelmista. Tutkimuskirjallisuuden osalta sovellan etenkin Toisen maailmansodan jälkeisen Britannian uskonnollista muutosta koskevaa kirjallisuutta, jumalanpilkkalakeja käsittelevää historiallista tutkimusta ja Brianin elämää koskevaa tutkimusta. Osoitan, että Brianin elämän vastaanottaminen tapahtui uskonnollisen suvaitsevaisuuden viitekehyksessä johtuen yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista intresseistä. Elokuvan kriittinen yleisö pyrki turvaamaan yksilön psykologisen hyvinvoinnin suojelemalla elämänfilosofisesti tärkeinä pitämiään uskonnollisia uskomuksia. Erityisemmin tämä johtui kristinuskon valta-asemasta kuoleman käsittelyn ja henkisyyden alueella sekä heikosta uskosta yksilön kykyyn sopeutua uskonnottomaan maailmankuvaan. Samoin he pyrkivät suojelemaan yhteiskuntarauhaa loukattujen tunteiden aiheuttamalta potentiaaliselta väkivallalta. Tämä ilmensi näkemystä kristityistä suojelua tarvitsevana ryhmänä sekä eettistä ajattelua, jossa loukkaavan ilmauksen esittäjä oli osasyyllinen väkivaltaiseen vastareaktioon. Osoitan myös, että Brianin elämän myötämieliset vastaanottajat rakensivat legitiimin uskonnon käsitettä. Tämä tapahtui kielellisillä tavoilla, joilla elokuvan kritiikin implikoitiin kohdistuvan uskonnon harhautuneisiin muotoihin, joita edustivat fundamentalistinen ja perinteinen kristinusko. Lisäksi tuon esille, kuinka uskonnollinen suvaitsevaisuus rajoitti uskontokriittistä ilmaisua. Tämä näkyi Britannian jumalanpilkkalaissa, institutionaalisen sensuurin rakenteissa sekä Monty Pythonin tavassa rajoittaa oman sekulaarihumanistisen maailmankuvansa ilmentämistä elokuvassaan.