Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Pasanen, Annika"

Sort by: Order: Results:

  • Kielipesä ja revitalisaatio : Karjalaisten ja inarinsaamelaisten kielipesätoiminta 
    Pasanen, Annika (2003)
    Pro gradu -työ käsittelee karjalan ja inarinsaamen kielipesiä. Kielipesä on kielellisen vähemmistön tai alkuperäiskansan lapsille tarkoitettu päivähoitopaikka, jossa lapsille puhutaan alusta asti kaikissa tilanteissa pelkästään ko. vähemmistökieltä. Tavoitteena on säilyttää uhanalainen kieli tilanteessa, jossa vanhemmat eivät usein pysty siirtämään kieltä seuraavalle sukupolvelle kotona. Kielipesän idea on peräisin Uuden Seelannin maoreilta. Inarinsaamelaisten kielipesätoiminta alkoi vuonna 1997 ja karjalaisten vuonna 2000. Työn karjalan kielipesää koskeva osuus liittyy Vienan Karjalan Uhtualla vuonna 1999 alkaneeseen kielipesäprojektiin, jota olen vetänyt. Ensimmäisessä luvussa esittelen työn aihetta, tavoitteita, työhypoteesejä, metodeja ja aineistoa. Esitän työhypoteeseinäni, että kielipesä vaikuttaa vähemmistöyhteisöön kolmella eri tasolla, joita ovat lapset, heidän perheensä ja muu yhteisö. Lisäksi esitän, että kielipesällä on edellytykset muodostua merkittäväksi kielellisen revitalisaation tekijäksi. Tavoitteenani on kuvata kielipesiä monipuolisesti sekä revitalisaation että lasten kielenoppimisen lähtökohdista. Toisessa luvussa esittelen työn kannalta olennaisia taustatietoja. Kerron karjalaisten ja inarinsaamelaisten nykytilanteesta ja historiasta painottaen kielitilanteen kehitykseen vaikuttaneita seikkoja. Esittelen tutkimuksen kielisosiologisen viitekehyksen, kielten uhanalaisuuden ja revitalisaation käsitteet. Kolmannessa luvussa kerron kielipesämenetelmän juurista ja esittelen karjalaisten ja inarinsaamelaisten kielipesätoiminnan taustaa, historiaa ja tulevaisuutta. Pääpaino on karjalan kielipesän osuudessa. Kerron ennen kielipesätoimintaa vallinneesta kielitilanteesta, kyselytutkimuksestani, suomen ja karjalan kielen suhteesta ja hankkeen kulusta. Lopuksi käsittelen Uhtuan kielipesähankkeen tulevaisuudennäkymiä. Inarinsaamelaisia koskevassa luvussa esittelen kielipesätoimintaa lähteiden perusteella ja kerron kielipesän vaikutuksista inarinsaamen puhujayhteisöön. Neljäs luku koskee kielipesälasten kieltä. Esittelen kielikylvyn ja kaksikielisyyden käsitteitä. Kuvaan karjalan kielipesälasten kielenoppimisprosessia ensimmäisen vuoden ajalta ja tarkastelen lasten kielen piirteitä. Kuvaan inarinsaamen kielipesässä neljännen toimintavuoden keväällä vallinnutta kielitilannetta ja tarkastelen samoin lasten kielen piirteitä. Tarkastelen erityisesti kahden kielen yhdistymistä lasten puheessa. Yhteenvetoluvussa käsittelen sitä, mistä kielipesien erilaiset tulokset johtuvat. Viides luku koostuu aineistosta, jota olen kerännyt karjalan kielipesälasten vanhempien haastatteluista. Kuvaan vanhempien kielellisiä taustoja ja asenteita, perheen kielenkäyttöä ja kielipesän vaikutusta siihen. Lopuksi tarkastelen tuloksia kielisosiologisessa kontekstissa. Kuudennessa luvussa tarkastelen työhypoteesieni toteutumista. Tulen siihen tulokseen, että kielipesän positiiviset vaikutukset vähemmistökielen tilaan ovat kiistattomat. Moni tutkimuksessa esilletuomani kysymys vaatii jatkotutkimusta mm. tutkijan positioon liittyvien seikkojen takia, ja koska kielipesien vaikutusta on tutkittava pitkällä aikavälillä.
  • Legaatinsaajan oikeussuoja kuolinpesän yhteishallinnon aikana 
    Pasanen, Annika (2017)
    Tutkimuksen aiheena on legaatinsaajan oikeussuoja kuolinpesän yhteishallinnon aikana. Tutkimuksen tarkoitus on ensinnäkin selvittää, mitkä seikat aiheuttavat legaatinsaajan oikeussuojatarpeen kuolinpesän osakkaiden yhteishallinnon aikana. Toiseksi tarkoitus on tarkastella, millaisia oikeussuojakeinoja legaatinsaajalla on käytettävissään, jos hänen oikeutensa joutuu uhatuksi. Millaiset ovat oikeussuojakeinojen käyttämisen edellytykset, millaista turvaa oikeussuojakeinot antavat käytännössä ja liittyykö niiden käyttöön joitain ongelmia? Kolmanneksi tutkimuksessa tarkastellaan, millainen on legaatinsaajan oikeussuoja muissa Pohjoismaissa. Kiinnostuksen kohteena on se, miten legaatinsaajan oikeussuoja on järjestetty muissa Pohjoismaissa, sekä mitä yhtäläisyyksiä ja eroja maiden välillä on löydettävissä. Legaatinsaajan aseman ja oikeussuojan varsinainen vertaileva tarkastelu tapahtuu erityisesti suhteessa Norjaan ja Tanskaan, jotka muodostavat vastinparin Suomelle ja Ruotsille. Tutkimuksessa myös selvitetään pohjoismaisten kuolinpesien hallintoratkaisujen pääpiirteet sekä järjestelmien keskeisimmät erot. Tutkimuksessa käytetään sekä perinteisen lainopin että oikeusvertailun metodeja. Tarkastelu keskittyy jakamattomasta kuolinpesästä täytettäviin omistusoikeuden tuottaviin esinelegaatteihin ja rahalegaatteihin. Legaatilla tarkoitetaan testamenttimääräystä, jolla testamentin tekijä on määrännyt saajalle tietyn yksilöidyn etuuden. Legaatin merkittävin ero verrattuna yleisjälkisäädökseen on, että legaatinsaaja ei PK 18:1:n perusteella lähtökohtaisesti ole kuolinpesän osakas. Osakasaseman puuttumisella on huomattava vaikutus legaatinsaajan asemaan ja oikeussuojatarpeen syntymiselle. Tutkimuksessa selvitetään osakasaseman puuttumisen merkitystä legaatinsaajan asemaan käytännössä sekä tarkastellaan, milloin legaatinsaajalle voitaisiin lähtökohdasta poiketen antaa kuolinpesän osakasasema. Lisäksi selvitetään, mitkä muut seikat synnyttävät legaatinsaajan oikeussuojatarpeen yhteishallinnon aikana ja millaiseksi legaatinsaajan asema kuolinpesän yhteishallinnon aikana muodostuu. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu siihen, että kuolinpesän tilanne on lähtökohtaisesti sellainen, että legaatti voitaisiin täyttää, mutta kuolinpesän osakkaat ovat teoillaan tai laiminlyönneillään saaneet aikaan legaatinsaajan oikeuden vaarantumisen. Se, että legaatinsaajan oikeus vaarantuu, voi johtua muun muassa siitä, että pesän osakkaat eivät ole kykeneviä hoitamaan ja hallitsemaan pesää. Tavatonta ei kuitenkaan ole se, että osakkaat saattavat tietoisesti ja jopa tarkoituksellisesti ryhtyä legaatinsaajan oikeutta loukkaaviin toimiin. Tutkimuksessa tarkastellaan legaatinsaajan pääasiallisia oikeussuojakeinoja kuolinpesän yhteishallinnon aikana. Tutkimuksessa tarkasteltavat legaatinsaajan oikeussuojakeinot ovat legaattiomaisuuden asettaminen erityiseen hoitoon ja vakuus, pesänselvittäjän määräyksen hakeminen, legaatinsaajan kanneoikeus kuolinpesää vastaan ja legaatinsaajan itsenäinen kanneoikeus pesää koskevassa asiassa sekä osakkaiden vahingonkorvausvastuu. Lisäksi tarkasteltavia oikeussuojakeinoja ovat turvaamistoimet, osakkaiden vastuu legaatin täytäntöönpanosta sekä vaatimus pesän puolesta tehdyn oikeustoimen julistamisesta pätemättömäksi. Tarkemmin tutkimuksessa selvitetään muun muassa sitä, milloin legaatinsaaja on osoittanut, että pesänselvittäjän määräys on tarpeen legaatin täytäntöön saattamiseksi. Tutkimuksessa otetaan kantaa myös esimerkiksi siihen, voidaanko legaatinsaajalle myöntää itsenäinen kanneoikeus pesää koskevassa asiassa kuolinpesän ollessa osakkaiden yhteishallinnossa, ja jos voidaan, millä edellytyksillä mahdollinen kanneoikeus voidaan myöntää.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO