Browsing by Author "Pasanen, Kaisa"

Tämän pro gradu -tutkielman kohteena on Helsingin kaupungin päihdepalveluihin kuuluvassa perheiden avokuntoutusyksikössä toteutettava liikkuva perhetyö, joka on uusi, vuonna 2012 alkanut, työmuoto. Liikkuva perhetyö on suunnattu perheille, joilla on lastensuojelun ja päihdepoliklinikan asiakkuus, ja sitä toteutetaan tiiviissä yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Tutkimuksen taustalla on tarve saada asiakkaiden näkökulmasta tietoa uudesta työmuodosta ja yleisemmin siitä, minkälaisilla palveluilla voidaan tukea perheitä, joissa on päihteidenkäyttöä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia kokemuksia asiakasperheiden vanhemmilla on perhetyöstä osana päihdeongelmasta toipumista ja minkälaisia merkityksiä vanhemmat antavat päihdepalvelujen kontekstissa tehtävälle perhetyölle. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, mitkä tekijät ovat edistäneet tai haitanneet toipumista. Tutkimusmenetelmänä on narratiivinen tutkimus, jota on sovellettu sekä aineiston keruussa että analyysissa. Tutkimusaineisto muodostuu kuudesta liikkuvan perhetyön asiakasvanhempien narratiivisesta haastattelusta, joista kahteen osallistuivat perheen molemmat vanhemmat. Haastatelluista vanhemmista osalla työskentelyn taustalla oli alkoholinkäyttö ja osalla huumeiden tai lääkkeiden käyttö. Haastattelut analysoitiin mukaillen Catherine Kohler Riessmanin esittämää sovellusta kertomuksen rakenteen analyysista, jossa tarkastellaan ensin yksittäisiä kertomuksia niiden rakenteellisten osien avulla ja sen jälkeen aineistossa esiintyviä laajempia teemoja. Vanhempien toipumisesta kertoma jäsentyi Jorma Niemelän esittämän toipumisen määritelmän mukaisesti prosessiksi, jonka osia ovat muutoksen virittävän tilan syntyminen, kieli merkityssuhteiden jäsentäjänä sekä pysyvään muutokseen johtava oivallus tai uuden löytäminen. Kertomuksissa muutoksen mahdollistavan tilan syntyminen liittyi kiinteästi vanhemmuuteen ja perheeseen. Perhetyö puolestaan oli mahdollistanut dialogin, joka oli edistänyt uudenlaisen ymmärryksen syntymistä elämäntapahtumia kohtaan ja jonka avulla vanhemmat olivat rakentaneet identiteettiä. Aineiston perusteella perhetyölle hahmottui kolme keskeistä merkitystä, jotka ovat perhetyö kiinnipitävänä ympäristönä, perhetyö leimatun identiteetin murtajana ja perhetyö lapsen näkyväksi tulemisen mahdollistajana. Perhetyö kiinnipitävänä ympäristönä oli tarjonnut turvalliset olosuhteet elämäntapahtumien käsittelemiselle ja uudenlaisen päihteettömän arjen luomiselle, mikä oli mahdollistanut myös päihteidenkäytön leimaamasta identiteetistä irtautumisen. Perhetyö oli lisäksi mahdollistanut lasten näkyväksi tulemisen sekä työskentelyssä perheen kanssa että perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa, millä oli tärkeä merkitys muutokseen motivoitumisessa ja sen ylläpitämisessä. Tutkimuksen tulosten perusteella toipuminen näyttäytyy monivaiheisena muutosprosessina, johon vaikuttavat tekijät ovat hyvin yksilöllisiä, mutta jossa perheellä ja vanhemmuudella on tärkeä merkitys. Vanhempien kertomuksissa keskeistä oli oma motivaatio päihteettömään elämään, mutta perhetyöllä oli tärkeä merkitys toipumista tukevana palveluna. Toipumista estävänä ulkoisena tekijänä kuvautui lastensuojelun työskentely sen kontrollin ja lapsen suojelun elementtien leimaamien työskentelytapojen takia. Liikkuvan perhetyön työskentelyn onnistumisen kannalta tärkeää oli tuen oikea-aikaisuus, kokonaisvaltaisuus ja ylisektorisuus. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä on, että perheiden tukemiseksi tarvitaan perheiden tarpeiden mukaan joustavia, ylisektorisia palveluja, joiden avulla perheitä voidaan tukea kokonaisvaltaisesti.