Browsing by Author "Pekola, Sami"

Tutkimuksen aiheena on asiantuntijoiden rooli suomalaisessa eurokriisiä käsittelevässä journalismissa syksyllä 2011. Työssä tarkastellaan, millainen rooli suomalaisessa journalismissa esiintyvillä asiaintuntijoilla oli taloudellis-poliittisen tilanteen ja eurokriisin ratkaisuvaihtoehtojen arvioijina sekä määrittelijöinä. Tarkastelussa on, ovatko ekonomistien ja muiden asiantuntijoiden tilanteenmäärittelyt keskenään samansuuntaisia vai esiintyykö heidän välillään eroavaisuuksia tulkinnoissa. Työssä tarkastellaan myös, millaisena eurooppalainen julkisuus näyttäytyy asiantuntijoiden kommenteissa. Tähän liittyen keskeinen tarkastelukohde on myös se, mikä on kansallisen tulkintakehyksen rooli eurokriisin kaltaisen kansallisvaltioiden rajat ylittävän kriisin kommentoinnissa. Asiantuntijoiden roolia suomalaisessa eurokriisijournalismissa tarkastellaan julkisuusteoreettisten näkökulmien sekä aiemman suomalaisen EU- ja talousjournalismin tutkimuksen pohjalta sekä niiden kanssa vuoropuhelussa. Aiempi suomalaisen journalismin tutkimus tarjoaa työn kannalta vertailukohdan sen tarkasteluun, erottuuko eurokriisijournalismi jollain tavalla aiemmasta ja toisaalta missä määrin on löydettävissä yhtymäkohtia suhteessa asiantuntijoiden rooliin ja kansallisen tulkintakehyksen ilmentymiseen. Eurokriisijournalismin osalta työn aineistokoostuu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Kalevan ja Kauppalehden eurokriisiä käsittelevistä jutuista loka-marraskuussa 2011. Tutkimus koostuu sekä asiantuntijoiden roolin määrällisestä analyysistä että lehtijuttujen laadullisessa sisällönerittelyn menetelmin tehdystä analyysista. Laadullinen analyysi muodostuu edellä mainitun havaintoaineiston tarkastelun, teorieettisen ajattelun ja aihepiirin liittyvän aiemman tutkimuksen synteesinä. Työn kysymyksenasetteluun liittyvän teoreettisen ajattelun esittely syventyy laadullisen analyysin edetessä. Asiantuntijoiden roolia eurokriisin tilanteen määrittelijöinä tarkastellaan erityisesti Antonio Gramscin ja Stuart Hallin yhteiskunnallisen suostumisen tuottamiseen liittyvän ajattelun kautta. Tämän ajattelun mukaisesti yhteiskunnalliset asiat argumentoidaan siten, että valitut ratkaisut näyttävät kokonaisedun kannalta järkeviltä ja hyväksyttäviltä. Aiempaan suomalaiseen EU- ja talousjournalismiin yhtymäkohta eurokriisijournalismiin on, että lähes kaikki journalismissa esiintyvät asiantuntijat ovat tukemassa valittuja poliittisia ratkaisuja, vaikka olisivat mahdollisesti kriittisiä yksityiskohtien tasolla. Työssä tarkastellussa eurokriisiä koskevassa journalismissa lähes jokainen asiantuntija tukee kriisinratkaisussa valittua perusfilosofiaa, vaikka saattavat esittää kritiikkiä esimerkiksi tehtyjen päätösten toimeenpanoa, ajoitusta tai mitoitusta kohtaan. Asiantuntijoiden kommentteja määrittävä näkökulma liittyy kansalliseen kehykseen. Eurokriisin kaltaisen valtioiden rajat ylittävään asiakokonaisuuteen nähden kansallisen tarkastelunäkökulman korostuminen on merkittävää myös, jos otetaan huomioon Euroopan tiivis ja eurokriisin myötä entisestään tiivistynyt taloudellinen ja poliittinen yhdentyminen. Suhteessa aiempaan suomalaiseen EU- ja talousjournalismiin selkeänä eroavaisuutena on, että eurokriisiä koskevassa journalismissa ei asiantuntijoiden kommenteissa noussut esille Suomen pyrkimys ja tarve asemoitua poliittisesti ja kulttuurisesti länteen. Eurokriisin journalismin perusteella Suomi esiintyi niin asiantuntijoiden kuin politiikkojenkin kommenteissa esimerkillisenä eurooppalaisena maana. Eurooppalaisen yhteisön sijaan eurokriisin suomalaisessa journalismissa nousi esiin käsitys Euroopan 'pohjoisesta maaryhmästä', joissa maissa asioiden koettiin olevan paremmassa järjestyksessä kuin Etelä-Euroopan kriisimaissa. Tämän osalta tutkimuksen tuloksena on, että Suomen länsiasemoituminen on muuttunut vakiintuneeksi sosiaaliseksi kuvitelmaksi Charles Taylorin teoreettiseen määritelmään viitaten. Työn mukaan yksi selitys kansallisen tulkintakehyksen ensisijaisuudelle löytyy eurooppalaisesta julkisuudesta – tai sen puutteesta. Työssä esitellään eurooppalaiseen julkisuuteen liittyvää teoreettista ajattelua ja sen puitteissa kehiteltyjä teoreettisia malleja. Niitä ovat de Vreesen mukaisesti utopistinen, elitistinen ja realistinen lähestymistapa. Tutkimuksen kannalta varteenotettavimmaksi näistä nousee realistinen vaihtoehto, jossa eri Euroopan maiden mediajärjestelmät tunnustetaan kansallisiksi, mutta julkisuuden eurooppalaistuminen tarkoittaa eurooppalaisten kysymysten käsittelyn lisääntymistä julkisuudessa ja toisaalta myös sitä, että asioita käsitellään eurooppalaisista näkökulmista. Ainakaan suomalaisen eurokriisijournalismin perusteella ei kuitenkaan näytä toteutuvan kovin hyvin edes de Vreesen realistiseksi kutsuma vaihtoehto, koska kansallinen näkökulma on niin dominoiva. Eurooppalainen näkökulma jää kansallisen varjoon.