Browsing by Author "Peksiev, Tiina"

Tutkimuksessa selvitetään, mitä on ikääntyvän päihdekuntoutujan toimijuus ja millaisia kokemuksia ikääntyvillä on erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista päihdekäyttäjän näkökulmasta. Tarve ikääntyvien päihdetutkimukselle on ajankohtainen, sillä päihteiden runsas käyttö on opittu suurten ikäluokkien ja heitä nuorempien sukupolvien nuoruudessa. Nyt tämä runsas alkoholinkäyttö jatkuu vanhuuteen ja tuo päihdeongelmaan lisäksi ikääntymisen ulottuvuuksia ja haasteita. Tutkimushaastattelut on tehty Ridasjärven päihdehoitokeskuksessa, jossa yhtenä kuntoutusyhteisönä on ikääntyvien yhteisö. Haastateltavat ovat poikkeuksetta kulkeneet koko päihdepalveluketjun avopalveluista laitoshoitoon, joten heillä on lähtökohtaisesti kokemuksia erilaisista päihdepalveluista. Vyyhtiytyneen päihdeongelman kanssa rinnalla kulkevat usein somaattiset sairaudet ja ongelmat, joita alkoholin liikakäyttö aiheuttaa, joten ikääntyvällä päihdelaitoskuntoutuksessa olevalla on kokemuksia myös terveydenhuollon palveluista. Toimijuuden analyysi on toteutettu Jyrki Jyrkämän kehittämiä toimijuuden ulottuvuuksia eli modaliteetteja käyttäen. Laadullisessa sisällönanalyysissä on pyritty löytämään ne toimijuuden konkretiat, joita haastateltavat puheessaan kuvaavat. Toimijuuden modaliteettinäkökulma tarkastelee toimijuutta yksilön sisältä päin, ja keskittyy kokemisen ja kykenemisen sisältöihin. Modaliteettinäkökulman ydin syntyy käsitteistä haluta, täytyä, tuntea, voida, kyetä, osata. Näiden käsitteiden kantajana ihminen arvioi, mitä kykenee tekemään esimerkiksi alkoholinkäyttönsä suhteen. Tutkimustulokset jakautuvat kahteen osaan tutkimuskysymysten mukaisesti. Toinen tutkimuskysymys pyrkii vastaamaan siihen, millaisia toimijuuden konkretioita ikääntyvä päihdekuntoutuja puheessaan kuvaa. Toinen tutkimuskysymys vastaa siihen, millaisia toimijuuteen suhteutettuja kokemuksia haastateltavilla on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Haastateltavat kuvaavat, että alkoholinkäyttö on nuoruudessa liitetty hauskanpitoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Vaikka siitä on tullut jossain vaiheessa elämää ongelma, työ on ollut juomista hillitsevä ja rajoittava tekijä. Työelämästä eläkkeelle siirtyminen on vaaranpaikka, joka mahdollistaa kokopäiväisen alkoholinkäytön. Samaan aikaan alkoholinkäytön havaitaan vaikuttavan herkemmin terveyteen, ja myös sosiaaliset suhteet kärsivät. Avioero on monille haastateltavista yksi juomisen seuraus. Samaan aikaan koetaan yksinäisyyttä, ja seuraa haetaan sieltä, mistä sitä helposti koetaan saatavan: ryyppyporukoista ja juomaseurasta. Palveluista ylivoimaisin raittiuden tukija ja siihen kannustaja on vertaistuki. Sitä haetaan sekä AA:sta että matalan kynnyksen päivätoimintakeskuksista. Kuitenkin tueksi tarvitaan myös monipuolisia päihdehuollon avo- ja laitospalveluita. Terveydenhuollon palvelut näyttäytyvät osin negatiivisessa valossa. Haastateltavat ovat kokeneet leimautumista päihdeongelman vuoksi, ja yksilö ja hänen terveysongelmat peilataan terveydenhuollossa alkoholin ongelmakäytön läpi. Ikääntyvä päihdekuntoutuja on relevantti tiedonantaja oman päihdeongelmansa hoidossa ja palvelutarpeissa. Terveydenhuollossa asenneilmapiiri tarvitsee muutosta, jotta kasvava määrä ikääntyviä päihdekäyttäjiä osataan kohdata ja ohjata päihdepalveluiden piiriin. Päihdepalveluissa ja päihdekuntoutuksessa ikääntyvän ääni tulisi saada kuuluviin palveluita räätälöitäessä ja sisältöä suunniteltaessa.