Browsing by Author "Peltola, Akseli"

Tutkielma tarkastelee Adolf Ehrnrooth —ilmiötä nationalismitutkimuksen näkökulmasta. Ehrnrooth nousi 1990-luvulla moniulotteiseksi ilmiöksi ja mediahahmoksi. Tutkielman avainulottuvuuksia ovat kansallinen ja poliittinen identiteetti, historiakulttuuri ja nationalismitutkimus. Poliittishistoriallisena taustana on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen nationalismin nousu Euroopassa, sekä suomalaiset kysymykset kansallisesta identiteetistä. Lähteinä käytän pääasiassa erilaisia Adolf Ehrnroothia käsitteleviä julkisia lähteitä kuten lehtiartikkeleita, kirjallisuutta ja televisio-ohjelmia. Adolf Ehrnroothista tuli erityisesti vuonna 1994 näkyvä hahmo. Hän julkaisi muistelmateoksensa Kenraalin testamentin, josta tuli myyntimenestys. Samana vuonna hän otti osaa muun muassa Euroopan unioniin liittymisen puolesta käytyyn kampanjaan. Tämä ilmensi uuspatrioottisen kortin käyttöä kampanjassa. Kesällä 1994 Ehrnrooth otti kantaa taidemuseo Kiasman rakentamista koskevaan historiapoliittiseen kiistaan, jossa kiistakysymyksenä oli, sopivatko nykytaide ja kansallinen symboli toistensa läheisyyteen. Ehrnrooth vastusti Kiasman rakentamista viimeiseen asti. Vuoden 1994 jälkeen Ehrnrooth otti paikkansa kansallisesta julkisesta historiakulttuurista. Hän sai runsaasti medianäkyvyyttä. Tarkastelen Ehrnroothin saamaa mediajulkisuutta kansakunnan kertomisen näkökulmasta soveltaen Michael Billigin, Eric Hobsbwamin ja Stuart Hallin teorioita. Kysyn minkälaisia ulottuvuuksia Ehrnroothin julkisilla esityksillä oli nationalismitutkimuksen näkökulmasta. Miten Ehrnroothin kautta tuotettiin jatkuvuuden diskurssia kansalliseen identiteettiin? Muodostuiko Adolf Ehrnroothin ympärille eräänlainen keksitty traditio? Adolf Ehrnroothin käsitykset Suomen historiasta, maasta ja kansakunnasta, sekä kielestä ja kulttuurista voi jäsentää käyttäen nationalismitutkija Anthony D. Smithin käsitteellistä jaottelua kansallisen identiteetin etniskulttuurisista lähteistä. Ehrnroothin teksteistä ilmenee nationalistisen sanoman tiivis suhde, historiaan, territorion ja kansakunnan suhteeseen sekä kansalliseen kieleen ja kulttuuriin. Ehrnrooth käsitti Suomen historian yhtenäiseksi jatkumoksi. Tässä historiassa erityisesti talvisodalla ja jatkosodalla on keskeinen rooli, sen kautta tulee tarkastelun kohteeksi muut kansallisen historian tapahtumat. Maan ja kansan suhteen kuvauksissa Ehrnroothin ajattelu ilmentää historian terriotorialisoitumista ja historian naturalisoitumista. Myös kielellä ja kulttuurilla on suomalaisuuden puolustamisen kannalta tärkeä rooli. Ehrnroothilainen tapa käsittää yhteiskuntaa määrittyy kansalaisten velvollisuuksista suhteessa kansakuntaan.Ehrnroothin ajattelusta aukeaa niin sukupolveen kuin sukupuoleenkin viittaavia käsityksiä. Ehrnrooth käsittää politiikan pitkälti kansallisista lähtökohdista, kansallisen identiteetin tulee olla yksilön määrittelevä identiteetti. Adolf Ehrnrooth oli samaan aikaan yhteiskunnallinen keskustelija ja sotasankari. Tätä yhtälöä puran analysoimalla lopussa Ehrnroothin sanomaa nationalistisen retoriikan rakenteen analyysilla ja problematisoimalla Ehrnroothin edustaman historiakuvan poliittisia ja eettisiä ulottuvuuksia Avishai Margalitin ja John Hutchinsonin tarjoaman käsitteistön avulla. Ehrnroothin argumentaatiota voi analysoida nationalistisen retoriikan kolmitahomallin avulla. Ehrnroothin hahmoa ja hänen edustamansa muistamisen traditiota pitää tarkastella suhteessa politiikkaan. Adolf Ehrnroothin esittämät ja hänen kauttaan esitetyt kansakunnan representaatiot on paikannettava osaksi prosessia, jossa kansallinen identiteetti jatkuvan toiminnan ja uudelleenmäärittelyn kohteena.