Browsing by Author "Peltola, Anna-Riina"

Tämä tutkimus on pienten lasten uskonnollista ajattelua kartoittavaa ja se lisää aikuisten käsitystä, siitä miten lapsi pohtii teologisia asioita. Tapaustutkimuksen viitekehyksenä on evankelis-luterilaisen seurakunnan varhaiskasvatus, joka on luonteeltaan tunnustuksellista kastekasvatusta. Varhaiskasvatusikäisellä tarkoitetaan tutkimuksessa 3–5-vuotiasta lasta. Tutkimuksen teoria muodostuu teologian ja varhaiskasvatuksen tieteenalojen rajapinnassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu tunnustuksellisen varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen viimeaikaiseen muotoutumiseen Suomessa, berrymanilaiseen Godly Play -ohjaukseen ja saksalaisen lapsiteologian ajatteluun, jossa lapsi kohdataan vakavasti otettavana oman uskonnon subjektina. Laadullisen tutkimuksen aineiston hankinta toteutettiin syksyllä 2015. Tutkimuksen aineistot on koottu yhtä lapsiryhmää havainnoimalla autenttisessa evankelis-luterilaisen seurakunnan kerhotilanteessa. Tutkimukseen tiedonatajina on yhteensä seitsemän tyttöä ja poikaa, joita tutkitaan ryhmänä ja neljää heistä haastatellaan yksilöinä. Tutkimuksen metodiksi valikoitui tieteidenvälinen vuorovaikutusanalyysi, joka huomioi lasten ryhmässä tapahtuvaa vuorovaikutusta ja sanatonta viestintää videointia apuna käyttäen. Tutkimustilanne ja yksilöhaastattelut dokumentoitiin videoimalla, valokuvaamalla ja osallistuvalla havainnoinnilla. Tutkimustilanteen lapsiryhmää ohjasi kirkon lastenohjaaja. Vuorovaikutusanalyysi mahdollisti aikuisen toiminnan, Godly Play -esineistön käytön ja lasten viestinnän kuvaamisen yhdessä. Suuri leikki -kerhon toiminnallisesta osuudesta kerättiin aineistoa vuorovaikutusta havainnoiden. Videoista koottiin havainnolliset aineistoesitykset, jotka sisältävät nonverbaalista viestintää ja lasten kerrontaa heidän teologisesta merkityksenmuodostamisen tavoistaan. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Millaisia merkityksiä varhaiskasvatusikäinen lapsi muodostaa Suuri leikki -kertomustilanteessa kuulemastaan yhteisessä ihmettelyosuudessa? 2. Miten lapsi vastaa kuulemaansa ja näkemäänsä Raamatun kertomukseen omalla spirituaalisella toiminallaan, joko taidetta luomalla tai leikkimällä Godly Play -materiaaleilla? 3. Millaisena Suuri leikki -kerhon toiminta näyttäytyy lapsiteologian näkökulmasta? Tutkimuksen tuloksissa todetaan, että Godly Play -kerrontametodi kehittää lapsen muistia ja vahvistaa kykyä yhdistellä aiemmin kuultuja Raamatun kertomuksia luovilla tavoilla. Lapsi pohtii kertomuksen erilaisia olosuhteita ja rakentaa omaa kertomusta aikuisen ja vertaisten kanssa käytävän keskustelun ja oman mielikuvituksen kautta. Lapsen ajattelu on kokonaisvaltaista ja omassa vertaisryhmässä lasten pohdiskelu on dialogista. Lapsen kontemplaatio toteutuu hänen osallisuudessa yhteisessä ihmettelyssä ja omissa vapaavalintaisissa puuhissa. Leikeissä ja taidepuuhissa lapsi työstää henkilökohtaista elämänkysymystään. Lapsiteologian valossa tapaustutkimuksen aineistossa on runsaasti esimerkkejä teologiasta lapsen kanssa, jossa aikuinen pohtii yhdessä lasten kanssa hengellisiä kysymyksiä. Toisaalta lapsi vahvistaa omaa spiritualiteettiaan omissa leikeissä ja taidepuuhissa. Aineistossa on esimerkkejä myös aikuisjohtoisesta teologiasta, joka haastaa lapsen kielellisen kehitystasoisen ajattelun. Tutkimus vahvistaa käsitystä varhaiskasvatusikäisen hengellisestä kompetenssista. Se lisää ymmärrystä näkökulmista pienen lapsen hengelliseen ohjaukseen ja uuteen lapsilähtöiseen teologiseen ajatteluun.