Browsing by Author "Peltola, Hilkka"

Kamerun uudisti metsälakinsa vuosina 1994 ja 1995 metsien hallintaa hajauttavaan suuntaan. Yhtenä lain instrumentteina on mahdollisuus perustaa paikallisyhteisöjen hallinnassa olevia yhteisömetsiä. 'Yhteisöt' on nostettu keskeiseen rooliin metsäpolitiikassa, mikä on useiden tutkijoiden mukaan synnyttänyt kiistoja siitä, kuka paikalliseen yhteisöön lopulta kuuluu, ja keillä on oikeus metsistä hyötymiseen. Yhteisön käsite on keskeinen lähtökohta tässä tutkielmassa. Sitä tarkastellaan sosiaalisten instituutioiden ja etnisten suhteiden näkökulmista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millä tavoin erilaiset metsäpolitiikan kannalta oleelliset instituutiot vaikuttavat yhteisömetsän hallintaan Kamerunin North West -maakunnassa. Tarkentavana näkökulmana analysoidaan sitä, millä tavoin etniset suhteet vaikuttavat yhteisömetsää kontrolloivien instituutioiden toimintaan ja miten ryhmien väliset suhteet toisaalta rakentuvat instituutioiden toiminnassa. Aineisto kerättiin kesä−syyskuussa vuonna 2007 etnografisia kenttätyömenetelmiä, osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja, käyttäen. Tarkempi tapaustutkimus tehtiin kylässä nimeltä Baba 2, jossa yhteisöllistä metsien hallintaa on kehitetty vuodesta 2000 Birdlife International -järjestön projektin puitteissa. Pääosan haastatteluaineistosta muodostavat kahden kylässä asuvan etnisen ryhmän, maata viljelevien babojen ja karjaa hoitavien mbororojen haastattelut. Aineisto sisältää myös ministeriöiden, kansalaisjärjestöjen, sekä kyläinstituutioiden edustajien haastatteluja, tekstidokumentteja, sekä lähes päivittäin tehdyt kenttämuistiinpanot. Tutkimusprosessin aikana erityistä huomiota kiinnitettiin tutkimusotteen riittävään refleksiivisyyteen. Tutkimus osoittaa, että tutkimusalueella metsien hallintaan vaikuttavat lukuisat kansainvälisen, valtiollisen ja paikallisen tason instituutiot. Instituutioita ei voida kuitenkaan selkeästi erotella toisistaan, vaan ne sekoittuvat keskenään ja muodostavat uudenlaisia institutionaalisia käytäntöjä. Metsien hallinnassa sekoittuvat valtiolliset lait ja paikalliset metsän hallinnan keinot. Kansainvälisillä luonnonsuojelujärjestöillä on ollut tuntuva vaikutus yhteisömetsien perustamisessa ja hallinnan tavoissa. Lisäksi tutkimus valottaa ristiriitoja, joita Baba 2:n kylässä on babojen ja mbororoiden välillä. Ristiriidat liittyvät etupäässä kiistoihin maankäyttöoikeuksista, mutta ne kytkeytyvät myös kylään perustetun yhteisömetsän hallintaan. Mbororot, joita pidetään alueella myöhemmin tulleina 'muukalaisina', ovat syrjäytyneet metsää koskevasta päätöksenteosta, eivätkä ole mukana yhteisömetsäprojektin aikana perustetussa metsänhoitokomiteassa. Instituutioiden analyysi osoittaa, että mbororot ovat marginaalisessa asemassa myös muissa kylätason instituutioissa. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että yhteisöön kuuluminen määritellään pitkälti sosiaalisten ja poliittisten instituutioiden toiminnassa. Niin kauan kuin mbororot ovat syrjässä instituutioista ja sosiaalisten sääntöjen määrittelystä, eivät he myöskään ole täysivaltaisia yhteisön jäseniä. Yhteisömetsän perustaminen ei ole tuonut baboja ja mbororoja lähemmäksi toisiaan, vaan se on uusintanut olemassa olevia ristiriitoja ja valta-asetelmia. 'Yhteisön' roolin korostaminen metsäpolitiikassa ei välttämättä synnytä kaikki yhteisön jäsenet huomioivaa yhteisöllistä toimintaa, vaan riskinä on, että jotkut sosiaaliset ryhmät jäävät metsiä koskevan päätöksenteon ulkopuolelle.