Browsing by Author "Peltola, Katja"
Now showing items 1-2 of 2
-
Peltola, Katja (2016)Higher education is seen to be a part of the global educational market nowadays. In order to stand out on this market, universities work for accreditations so that they can prove the level of their quality. Accreditations are preceded by long processes during which the university has to show that is meets all the requirements. There is quite a lot of research on accreditations as such but less on how they effect the internal power relations at a university. In this research, the aim was to study the effects of an accreditation process on internal power relations at a university. The theoretical starting point was Risto Heiskala's power theory which combines resource theories and structuralism and Hannu Simola's grid of the effects of a power mechanism. Simola's grid is based on Heiskala's theory. The aim was to analyse how accreditation processes present themselves a university from the power aspect and also how accreditation processes are talked about and how they are regarded. The material was collected at Svenska handelshögskolan (Hanken) where they were working towards an accreditation. The material consisted of 26 protocols and 6 interviews. All the interviewees worked in the university management. The analysis was based on Simola's grid and the material was analysed using critical discourse analysis. The results of this research show that a lot of power is used during accreditation processes. During these processes, many power relations seem to change, either momentarily or more permanently. At times, the use of power seems to be conscious while at times it seems to be more unconscious. The effects of power that is being used seem to cover all the four areas in Simola's grid, namely resources, position, identity and self-regulation. According to the results of this research, the effects seem to be more complicated than the grid suggests. In some research papers, accreditations have been mentioned as a new form of steering. According to the results of this research, this steering mechanism seems to cover the whole university and its staff and this is why there should be more research on the internal effects of the processes. The material in this research represented mainly the point of view of the management. In order to get a broader picture of the situation in future research, the material should cover also the research and teaching personal. In this research, the material was collected in a small university but it would be interesting to see whether the results apply also for a larger organisation.
-
Peltola, Katja (2019)Tutkielma käsittelee taloudellisin syin tapahtuvan raakamaan pakkolunastamisen hyväksyttävyyttä. Aihetta tarkastellaan maankäyttö- ja rakennuslain (“MRL”) 99 §:ssä säädetyn lunastuslupaan perustuvan maan lunastamisen valossa. Tutki-muskysymyksenä on, voiko kunta pakkolunastaa maata taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Vastausta etsitään näin ollen siihen, täyttävätkö kunnan taloudelliseen hyötyyn tähtäävät päämäärät pakkolunastuksen yleiset edellytykset, joista säädetään laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (“LunL”) 4.1 §:ssä. Kysymyksiin on tärkeää saada vastaus, sillä pakkolunastaminen merkitsee puuttumista yksityisen perus- ja ihmisoikeutena turvattuun omaisuudensuojaan. Pakkoluna-stusinstituution käyttäminen on kunnille keskeinen maanhankinnan keino, ja sen käytön voidaan tulevaisuudessa ennakoida entisestään lisääntyvän. Tutkielmassa tuodaan myös esiin ehdotuksia lainsäädännön kehittämiseksi. Aihetta tarkastellaan lainsäädännön sekä oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa esitettyjen näkemysten kautta. Tutkielman metodi on siten lainopillinen. Pakkolunastuksen keskeisin edellytys on yleisen tarpeen vaatimuksen täyttyminen. Yleisen tarpeen määritelmä on avoin, mutta erityislakeihin sisältyvien erityisten lunastusperusteiden nähdään täsmentävän sitä osaltaan. MRL 99.2–3 §:n ilmentämiä luna-stusperusteita pidetään siten melko yksiselitteisesti yleisen tarpeen vaatimina, eikä niiden osalta yleisen tarpeen vaatimuksen sisältöä ole oikeuskäytännössä toistaiseksi liiemmin tarkasteltu. Lisäksi MRL 99.1 §:n osalta yleisen tarpeen vaatimuksen täytty-miskynnys on matala silloin, kun pakkolunastus liittyy MRL 20.1 §:ssä säädettyyn kunnan tehtävään huolehtia maapolitiikan harjoittamisesta alueellaan. Lunastuslupaharkinnassa on kuitenkin huomioitava myös LunL 4.1 §:n asettamat vaihtoehtoisuus- ja intressivertailuedellytykset. Näiden edellytysten oikeuskäytännössä vakiintunut matala soveltamiskynnys johtaa yksilön omaisuudensuojan toteutumisen kannalta ongelmalliseen tilanteeseen, jos kunta ryhtyy pakkolunastukseen taloudelliseen hyötyyn tähtäävin päämäärin. Liiketaloudellisen voiton tavoittelun ei katsota kuuluvan kunnan lakisääteisiin tehtäviin, ja täl-lainen ns. kiinteistökeinottelu on oikeustieteessä yleisesti katsottu kielletyksi sekä siten yleisen tarpeen vaatimuksen kanssa yhteensopimattomaksi. Yleisesti on katsottu, että kunnan varainhankinta on suoritettava muuta kautta. Taloudellisen hyödyn tavoitteluun liittyvät kunnan motiivit on käytännössä vaikeaa näyttää toteen, vaikka kunta ei erityisesti piilottelisikaan kyseisiä tarkoitusperiään. Kunta pystyy perustelemaan lunastuslupahakemustaan MRL 99 §:n asettamilla edellytyksillä, sillä kyseisten lunastusperusteiden keskeisimmät edellytykset liittyvät kunnan itse laatimiin maapoliittisiin päätöksi-in. Ulkoapäin on siten lähes mahdotonta arvioida objektiivisesti, missä määrin kunta on ryhtynyt pakkolunastukseen taloudellisen edun tavoittelun vuoksi. Tutkielman keskeisenä havaintona onkin, että yksilön omaisuudensuojan turvaamiseksi lainsäädäntöä on kunnan maapoliittisen pakkolunastuksen osalta syytä kehittää, jotta pakkolunastusinstituutiota ei voida käyttää epäasiallisesti kunnan taloudellisien päämäärien tavoitteluun. Lainsäädännön kehittämiseksi huomiota on kiinnitettävä erityisesti kahteen ongelmia aiheuttavaan lainsäädännölliseen ja -tulkinnalliseen ratkaisuun. Ensinnäkin lunastuskorvausta koskeva sääntely mahdollistaa nykyisellään sen, että kunnan tarvitsee korvata maanomistajalle vain maan nykyisen käyttötarkoituksen mukaisen arvon, vaikka maan arvon voitaisiin arvioida nousevan lähitulevaisuudessa esimerkiksi alueen asemakaavoittamisen vuoksi. Toiseksi ongelma liittyy siihen, että kunnan oikeutta harjoittaa maapolitiikkaansa ja vapautta valita sen toteuttamisen keinot korostetaan pakkolunastusta koskevien yleisten edellytysten kustannuksella. Lainsäädännön muuttaminen siten, että kunnalle ei jää mahdollisuutta käyttää pakkolunastamista taloudellisen edun tavoitteluun muun muassa lunastuskorvausta kehittämällä ja kunnan näyttövelvollisuutta korostamalla, estäi-si MRL 99 §:n väärinkäytön yleisen tarpeen vaatimattomiin tilanteisiin, ja siten parantaisi maanomistajan omaisuudensuojaa.
Now showing items 1-2 of 2