Browsing by Author "Peltomäki, Tommi"

Kansainvälisessä verotuksessa kaksinkertaista verotusta poistetaan valtioiden välisillä verosopimuksilla. Suomen verosopimukset pohjautuvat OECD:n malliverosopimukseen. Veronvälttämisen ja voitonsiirtojen vastaisen BEPS-hankkeen suositusten seurauksena viimeisimpään eli vuoden 2017 malliverosopimukseen on otettu mukaan veronkiertoa estäviä sopimusmääräyksiä, mukaan lukien artiklan 29(9) veronkiertoa estävä yleislauseke. Tällä yleisellä veronkiertolausekkeella pyritään estämään kaikenlainen verosopimusetujen väärinkäyttö, jolla pyritään saamaan verosopimusten tarkoituksen vastaisia veroetuja. Vaikka malliverosopimuksen yleinen veronkiertolauseke on uusi, on ongelmaan pystytty puuttumaan aikaisemminkin verosopimusetujen väärinkäytön kiellon periaatetta soveltamalla, tai usein myös kansallisia veronkiertolausekkeita soveltamalla. Malliverosopimuksen yleinen veronkiertolauseke ei välttämättä muutakaan vallitsevaa oikeustilaa merkittävästi. Se kuitenkin selventää tilannetta vahvistamalla jo aiemmin sovelletut vakiintuneet periaatteet. Suomella on tällä hetkellä voimassa 76 laajaa verosopimusta. Verosopimuksia ei päivitetä kovinkaan usein, vaikka malliverosopimus muuttuisikin. Monet verosopimukset ovat kymmeniä vuosia vanhoja, ja tästäkään syystä eivät sisällä yleistä veronkiertolauseketta tai välttämättä mitään muutakaan veronkiertoa estävää normistoa. Suomen verosopimuksista yleinen veronkiertolauseke on sovellettavissa vasta muutamaan sopimusvaltioon. Tilanne kuitenkin tulee muuttumaan nopeasti MLI-yleissopimuksen tullessa voimaan. Kyseisen monenkeskisen yleissopimuksen tarkoituksena on nimenomaan se, että sopimusvaltioiden verosopimuksiin voidaan joutuisalla aikataululla soveltaa BEPS-hankkeen suositusten mukaisia veronkiertoa estäviä toimia. Suomen verosopimuksista suurimmassa osassa on mainittu yhdeksi tarkoitukseksi veronkierron estäminen, tai sopimuksessa jopa on tähän liittyen erityisiä määräyksiä, mutta on vielä useita verosopimuksia, joissa mitään veronkierron estämistarkoitusta ei ole mainittu. Tällaisiin sopimuksiin ei välttämättä voida soveltaa kansallisia veronkiertoa estäviä normeja tai yleisiä periaatteita sopimusetujen väärinkäytöstä. Veronkierron torjunnan näkökulmasta erityisesti tällaiset verosopimukset tulisi pyrkiä saamaan yleisen veronkiertolausekkeen piiriin, joko MLI-sopimuksen kautta tai päivittämällä itse verosopimuksiin viimeisimmän malliverosopimuksen mukaiset veronkiertoa estävät määräykset. Veronkiertämistä estävän normiston kehittelyn sijaan suositeltavampaa voisi olla puuttua niihin verosopimusten ja verojärjestelmien ominaisuuksiin, jotka mahdollistavat verojen välttelyn. Jos valtioiden välillä veropohjat olisivat yhdenmukaisemmat tai jos verosopimusten edut olisivat nykyistä yhdenmukaisemmat, veronkiertomahdollisuudetkin vähenisivät merkittävästi ja myös tarve moninaisille veronkiertoa estäville normeille.