Browsing by Author "Peltomaa, Aleksi"

ST-nousuinfarkti on äkillisen sepelvaltimo-oireyhtymän vaarallisin muoto, joka on tyypillisesti seurausta sepelvaltimon täydellisestä tukkeutumisesta. Siinä havaitaan sydänsähkökäyrässä ST-tason nousu. Ensihoidolla on merkittävä rooli ST-nousuinfarktin hoidossa. Potilaalle pyritään ensisijaisesti suorittamaan pallolaajennus. Jos siihen ei arvioida ehdittävän kahden tunnin sisällä ensimmäisestä hoitokontaktista, voidaan aloittaa liuotushoito jo kentällä. Tässä tutkimuksessa arvioitiin Helsingin ST-nousuinfarktipotilaiden sairaalan ulkopuolisen hoidon laatua. Lisäksi etsittiin tapoja kehittää hoidon laadunseurantaa. Tutkimuksen aineisto koostui vuosien 2012–2021 aikana Helsingin ensihoidon hoitamista potilaista, joilla oli ST-nousuinfarktiin sopivat löydökset. Aineisto kerättiin sähköisestä ensihoitokertomusjärjestelmästä. Tutkimuksessa keskityttiin vuoteen 2021, mutta osaa muuttujista tutkittiin lisäksi kymmenen vuoden ajalta. Aineistosta tutkittiin muun muassa kuolleisuutta, hoitokomplikaatioita, hoidon vastetta, hoitoviiveitä ja potilaskohtaisia erityispiirteitä. Tutkimusajanjaksolla pääasiallinen hoitomuoto vaihtui liuotushoidosta pallolaajennukseen. Muita merkittäviä muutoksia ei havaittu. Ulkomaisiin ja kansainvälisiin aineistoihin verraten Helsingin ST-nousuinfarktien ensihoito on laadukasta. Hoidossa pysyttiin suositusten asettamissa hoitoviiveiden enimmäisajoissa muutoin, paitsi liuotushoidon osalta. Tämän selittää liuotushoidon keskittyminen potilaisiin, joille ei ehditä tehdä pallolaajennusta riittävän pian. Tällöin liuotushoito annetaan vasta kardiologin konsultaation jälkeen eikä ensihoidon hoitoprotokollan mukaisesti, mikä pidentää viiveitä. Tutkielman aiheesta nousi esille useampia kysymyksiä, joihin voitaisiin perehtyä tarkemmin. Tutkimuksen perusteella on mahdollista kehittää ST-nousuinfarktipotilaan ensihoidon laadunseurantaa muun muassa rekisteröimällä jatkossa kuljetuksen alkamisen ajankohta sekä tieto mahdollisesta hoidon rajauksesta.