Browsing by Author "Pennanen, Tiiamari Kaija"

Työssä tutkitaan metaforatutkimuksen ja kuvan kieliopin avulla puolueiden representaatioita Suomen Kuvalehden artikkelisarjassa ja tarkastellaan niiden kautta keskustelua politiikan medioitumisesta. Aineistona on Suomen Kuvalehden ennen eduskuntavaaleja 2011 julkaisemat artikkelit Kokoomuksesta, Keskustasta, Sosiaalidemokraattisesta Puolueesta ja Perussuomalaisista. Tutkimuksen kohteena olevat artikkelit ovat ilmestyneet yhteiskunnallisessa murrostilanteessa. Vuoden 2011 eduskuntavaalien tulos muutti suomalaista politiikan kenttää ja puolueiden valtasuhteita merkittävästi. Artikkeleissa kuvataan puolueiden kehitysvaiheita ja nykytilaa yksittäisten poliitikkojen kautta. Tutkimuksessa kysytään, millaisina puolueet ja politiikka kuvataan ja tuotetaanko toisista puolueista suotuisampi kuva kuin toisista. Journalismin metaforien tutkimisen avulla voidaan päästä käsiksi siihen, millainen kielenkäyttö ja taustalla vaikuttavat ideologiat kehystävät politiikan diskurssia. Tutkimuksessa metaforat käsitetään kognitiivisen metaforateorian mukaisesti: ihmisten käsitysjärjestelmä on metaforinen ja metaforat vaikuttavat siihen, miten ympäröivän maailman ilmiöitä hahmotetaan. Teorian pääedustajat ovat George Lakoff ja Mark Johnson. Tutkimus on osa kriittisen kulttuurintutkimuksen perinnettä, jossa tekstejä pidetään merkityksen muodostamisen ja todellisuuden hahmottamisen keinoina sekä pyritään etsimään ja purkamaan niiden ideologisuutta. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan kansainvälistä akateemista keskustelua liittyen länsimaisten demokratioiden kriisiin ja politiikan medioitumiseen, mikä on jäljitettävissä laajempiin länsimaisten modernien yhteiskuntien kulttuurisiin muutoksiin 1900-luvulta lähtien, kuten individualisoitumiseen, teollistumiseen ja kapitalismiin. Tässä osiossa viitataan esimerkiksi sellaisiin yhteiskuntatieteilijöihin kuin Gianpietro Mazzoleni, Friedrich Krotz, Knut Lundby ja Erik Louw. Teoriaosuudessa tarkastellaan myös suomalaisen poliittisen journalismin ja mediajulkisuuden kehitystä 2000-luvulle tultaessa. Tutkimusote on laadullinen tekstianalyysi. Tutkimuksen empiirisessä metafora-analyysissa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa etsitään ja tunnistetaan politiikkaan liittyviä käsitteellisen tason metaforajärjestelmiä. Toisessa osassa analysoidaan sitä, millaisina henkilöinä puolueet on esitetty eli personifikaatiota sekä sitä, millaisina puolueiden edustajiksi valitut poliitikot eli puolueen metonymiat esitetään. Analyysiotteen muodostamisessa käytettiin esimerkkinä Iina Hellstenin ja Jonathan Charteris-Blackin metaforatutkimuksia. Tutkimuksen kuva-analyysi pohjautuu systeemis-funktionaalisen kieliteorian edustajien Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin kuvan kielioppiin, jossa kuvien rakenteen nähdään heijastelevan kuvien aiheiden, eli tässä tutkimuksessa poliitikkojen ja puolueiden, suhdetta yhteiskuntaan. Kuvan kielioppia soveltaen tutkimuksessa analysoidaan kuvamateriaalin ideationaalisia ja interaktiivisia prosesseja. Tutkimus osoittaa ensinnäkin, että politiikka kuvataan lähinnä kilpailuna ja yleisölle annetaan passiivisen sivustaseuraajan rooli. Toiseksi se osoittaa, että toisista puolueista tuotetaan edullisempi kuva kuin toisista. Kokoomus kuvataan positiivisimmin ja tuodaan lähimmäs katsojaa. Poikkeavasti käsitellään Perussuomalaisten puoluetta, joka jää hahmottumattomaksi ja epämääräiseksi. Artikkelit noudattavat medialogiikkaa ja niissä korostuu viihteellisyys ja henkilöt politiikan asiakysymysten kustannuksella. Artikkelit tarjoavat lukijalle median kehystämän ja rakentaman näennäisen pääsyn valtakunnan politiikan kulisseihin seuraamaan lähietäisyydeltä politiikan tekoa ja johtavien poliitikkojen toimintaa. Journalististen tekstien metaforisuuden ja kuvien rakenteen analysointi tarjoavat mielenkiintoisen lähestymistavan median rakentaman poliittisen todellisuuden tutkimiseen.