Browsing by Author "Pietikäinen, Leo"

Tutkimuksessa tarkastellaan tänä vuonna hyväksyttyä rajatylittävien verojärjestelyiden ilmoitusvelvollisuutta ja pakollista automaattista tietojenvaihtoa koskevaa neuvoston direktiiviä (EU) 2018/822, jonka esittelyyn ja sisällön merkityksen analyysiin pääasiallinen tutkimuskohde rajataan. Tutkimuskohdetta lähestytään oikeusdogmatiikan, eli lainopin näkökulmasta. Jotta aiheena olevaa direktiiviä ja sen sisältöä voitaisiin ymmärtää paremmin, on esiteltävänä myös tiiviimmässä ja lyhyemmässä muodossa siihen liittyviä ja sitä edeltäneitä normeja, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet direktiivin syntyyn. Aiheena olevasta direktiivistä ei ole vielä tehty mainittavasti tieteellistä tutkimusta, minkä vuoksi suurin osa hyödynnettävästä aineistosta on kerätty viranomaisten kautta. Koska tämän kaltainen lainsäädännöllinen hanke on koko Euroopan unionin laajuisena aiheena melko tuore, lähestytään lisäksi oikeusvertailun näkökulmasta yleisellä tasolla verojärjestelyjen ilmoitusvelvollisuutta yksittäisten jäsenvaltioiden järjestelmien kautta: oikeusvertailussa kiinnitetään erityistä huomiota Yhdistyneen Kuningaskunnan vastaavaan järjestelmään. Myös alkuperäistä direktiiviehdotusta ja direktiivin lopullista versiota vertaillaan keskenään. Veronkierto ei ole enää nykypäivän globaalissa markkinataloudessa pelkästään kansallinen ilmiö, vaan osa laajaa rajojen yli menevää toimintaa, johon eri maiden viranomaisilla sekä kansainvälisillä järjestöillä on runsaasti intressejä puuttua. Verosuunnittelu, eli erilaisten lainsäädännöllisten ominaisuuksien hyödyntäminen verotaakan pienentämiseksi on itsessään sallittua toimintaa, mutta kun järjestelyn pääasialliseksi tarkoitukseksi muodostuu verojen minimointi usein monimutkaisten rakennelmien kautta, voi kyse olla jo niin sanotusta aggressiivisesta verosuunnittelusta. Euroopan unionin viimeisin pyrkimys tällaiseen toimintaan puuttumiseksi on jäsenvaltioiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskevan hallinnollisen yhteistyön direktiivin 30. toukokuuta 2018 hyväksytty uudistus, eli ns. DAC 6, joka lisää uuden vaatimuksen verojärjestelyjen ilmoittamisesta. Direktiivi vaatii tietyt tunnusmerkit täyttävissä rajatylittävissä verojärjestelyissä neuvovia välittäjiä (tai joissain tapauksissa verovelvollisia) ilmoittamaan järjestelyistä aikaisessa vaiheessa jäsenvaltion viranomaisille. Tämän jälkeen viranomaisten tulee jakaa saamansa tiedot eteenpäin muille jäsenvaltioille yhteiseen rekisteriin. Tietojen antaminen ei suoraan aiheuta ilmoittajalle velvollisuuksia tai seuraamuksia, vaan järjestelmän tarkoituksena on antaa viranomaisille käyttökelpoista tietoa toteutettavista verojärjestelyistä riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta ongelmallisiksi katsottuihin järjestelyihin voidaan tarvittaessa puuttua aiempaa tehokkaammin esimerkiksi lakiuudistuksilla. Direktiivissä on elementtejä mm. OECD:n BEPS-hankkeen 12. toimenpiteestä ja Yhdistyneen Kuningaskunnan vastaavasta järjestelmästä (DOTAS). Direktiivi on sen määräysten osalta jätetty sanamuodoltaan melko avoimeksi, eli jäsenvaltioille annetaan runsaasti liikkumavaraa järjestää uudet normit parhaaksi katsomallaan tavalla. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään joulukuun 31. päivänä 2019, ja säännöksiä on sovellettava heinäkuun 1. päivästä 2020 lähtien – tutkimuksen teon aikana ei Suomessa oltu vielä julkaistu direktiiviä koskevaa hallituksen esitystä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että DAC 6 on merkittävä uudistus pitkään normien jatkumoon ja kokonaisuuteen, jonka tarkoituksena on ehkäistä aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa jäsenvaltioiden viranomaisten välisen hallinnollisen yhteistyön kautta. Uudistus mullistaa EU:n vero-oikeuden tuomalla uudenlaisen rajatylittävien verojärjestelyjen ilmoitusvelvollisuuden järjestelmän koko unionin alueelle. Määräysten avoimuuden vuoksi on odotettavissa, että direktiivin lopullinen tulkinta voi joissain tapauksissa tapahtua unionin tuomioistuimessa, koska jäsenvaltiot todennäköisesti implementoivat sen sisällön eri tavoin. Direktiivin soveltamisesta aiheutuu myös kuluja välittäjille ja verovelvollisille, mutta toisaalta uudistuksen mukanaan tuomat uudet verotulot ylittävät siitä aiheutuvat viranomaiskulut, kuten esim. DOTAS:iin liittyen on todistettu. Kuitenkin, koska direktiivi on vasta hiljattain hyväksytty, näkyvät sen todelliset vaikutukset vasta vuosien päästä. Epävarmuudesta huolimatta varmaa on kuitenkin, että Euroopan unionin veronkierron vastainen normisto on ottanut DAC 6:n ansiosta merkittävän askeleen.