Browsing by Author "Piha, Otava"

Translain 1 §:n mukaan sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on Suomessa sterilointi tai muulla tavalla saavutettu lisääntymiskyvyttömyys. Tutkielmassa vastaan kahteen kysymykseen: 1. Onko tämä edellytys perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen? 2. Tuleeko tuomioistuimen jättää tämä translain säännös soveltamatta perustuslain 106 §:n nojalla? Menetelmänä on käytännöllinen lainoppi. Käytän tutkielmassa diskurssianalyysin keinoja tarkastellessani seitsemää PL 106 §:n soveltamistapausta korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Tutkimus kytketään perusoikeusuudistuksen jälkeiseen perusoikeusparadigmaan, jonka mukaan kaikessa julkisen vallan käytössä perus- ja ihmisoikeudet on turvattava tosiasiallisesti ja tehokkaasti. Tältä pohjalta tarkastelen ensin perusoikeuksien rajoitusedellytysten täyttymistä lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta säädettäessä, siten kuin perustuslakivaliokunta kenties asiaa tarkastelisi. Tämän jälkeen omaksun tuomioistuimen näkökulman ja tarkastelen, ylittyisikö PL 106 §:n etusijasäännöksen soveltamiskynnys, jos lisääntymiskykyinen transsukupuolinen veisi asiansa (korkeimpaan) hallinto-oikeuteen. Lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen merkitsee puuttumista henkilökohtaiseen koskematto-muuteen ja yksityiselämän suojaan. Vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on kielteinen: lisääntymiskyvyttömyysvaatimus on perustuslain ja ihmisoikeusvelvoitteiden vastainen. Siltä puuttuu hyväksyttävä rajoitusperuste eikä se ole suhteellisuusperiaatteen mukainen. Vaatimus saattaa myös merkitä ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua, joka on kielletty ehdottomasti, ja saattaa näin loukata myös vaatimusta perusoikeuden ydinalueen koskemattomuudesta. Vastaus toiseen kysymykseen on myönteinen: lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen soveltamisen ja perustuslain välillä on ilmeinen ristiriita, jolloin tämä translain säännös tulisi tuomioistuimissa syrjäyttää perusoikeuksien eduksi. Pitkällä aikajänteellä ristiriita tulisi korjata translakia uudistamalla.