Browsing by Author "Pihko, Senja"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Venäjällä asuvien inkerinsuomalaisten näkemyksiä inkeriläisyhteisön nykytilasta ja tulevaisuudesta Venäjällä. Lisäksi analysoidaan potentiaalisten inkerinsuomalaisten maahanmuuttajien jäsennyksiä syistä jäädä Venäjälle tai muuttaa Suomeen henkilökohtaisella ja yleisellä tasolla. Huomiota kiinnitetään myös siihen, koetaanko muutto vapaana valintana vai olosuhteiden seurauksena tapahtuvana toimintana. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään Leen (1996) vetävien ja työntävien tekijöiden mallia, Richmondin (1993) reaktiivisen ja proaktiivisen puheen tarkastelutapaa, Mchitarjanin ja Reisenzeinin (2014) teoriaa kulttuurin välittymisestä vähemmistöillä sekä etnolingvistisen vitaliteetin käsitettä (Giles, Bourhis & Taylor, 1977). Lisäksi tulokisa heijastetaan aiempaan tutkimukseen maahan jäämiseen ja lähtemiseen vaikuttavista tekijöistä etnisen ja työperäisen paluumuuton kontekstissa. Tutkimusaineisto koostuu neljästä puolistrukturoiduista fokusryhmä-, pari- ja yksilöhaastattelusta, jotka on toteutettu Petroskoin yliopistossa, petroskoilaisessa koulussa ja Inkerin liitossa Pietarissa osana Suomen Akatemian rahoittamaa LADA – The Longitudinal Analysis of Diaspora Migration from Russia to Finland -projektia. Menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja tutkimuskysymyksiä lähestytään kriittisen realismin näkökulmasta. Kulttuurin eteenpäin viemistä rajoittavina tekijöinä inkerinsuomalaiset kokivat valtion tuen puutteen, paluumuuton sekä ihmisten vähäisen aktiivisuuden kulttuurin ylläpitämistä tukevassa toiminnassa. Toisaalta ihmisten aktiivisuus nähtiin myös tärkeänä kulttuurin säilymistä edistävänä tekijänä. Tämän lisäksi perheellä ja yhteisöllistä toimintaa tukevilla tahoilla koettiin olevan tärkeä rooli inkeriläiskulttuurin säilymisessä. Inkeriläisten muuttopäätöksiin vaikuttavat syyt luokiteltiin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin syihin. Kaikissa kolmessa kategoriassa oli sekä jäämistä, että lähtemistä käsittelevää puhetta. Sosiaalisia syitä olivat mm. Suomessa tai Venäjällä asuvat perheenjäsenet, perhetilanne ja eläkeikä tai sen lähestyminen. Kulttuurisiin syihin luokiteltiin omia juuria käsittelevät kommentit ja ne ilmaukset, joissa puhuttiin yhteenkuuluvuuden tunteesta Suomeen, Venäjään tai Inkerinmaahan. Tähän luokkaan liitettiin myös puhe, jossa syynä Suomeen muuttamiseen kerrottiin olevan halu oppia tuntemaan suomalaista kulttuuria tai parantaa suomen kielen taitoa. Taloudellisista syistä keskeisimmiksi nousivat työllistymis- ja kouluttautumismahdollisuudet Suomessa tai Venäjällä. Työn pohjalta voidaan sanoa, että paluumuuton ja Venäjälle jäämisen taustalla olevat syyt ovat puheen tasolla huomattavasti monisyisempiä ja limittäisempiä kuin kvantitatiivisen tutkimuksen ja kuvailevien demografisten tunnuslukujen perusteella voisi arvioida. Diasporakontekstisessa maahanmuutossa kulttuuriset syyt nousivat taloudellisten ja sosiaalisten syiden ohella voimakkaasti esiin, mitä vetävien ja työntävien tekijöiden malli ei huomioi. Reaktiivisuus ja proaktiivisuus eivät korostuneet kaikissa kommenteissa, mutta usein samoista tekijöistä puhuttiin sekä reaktiiviseen että proaktiiviseen sävyyn. Puhe inkeriläiskulttuurin nykytilasta ja tulevaisuudesta oli kokonaisuudessaan lähinnä kielteistä ja monissa haastatteluissa tuli esiin huoli kulttuurin säilymisestä. Inkeriläisten nykytilaan liittyen tuotiin esiin myös paljon tekijöitä, joiden voidaan tulkita kuvaavan heikentynyttä etnolingvististä vitaliteettia. Puhe inkeriläisestä identiteetistä ja kulttuurin säilymisen tärkeydestä esiintyivät usein yhdessä ja lisäksi moraalinen näkökulma paluumuuttoon ja kulttuurin välittämiseen korostui.