Browsing by Author "Pihko, Vilho"

Tutkielmassa selvitetään miten Saksan juutalaisista kirjoitettiin Helsingin Sanomissa vuosina 1933-1939. Tutkimusmetodina on käytetty kvalitatiivista metodia ja tutkimusaineistona on Helsingin Sanomien artikkeleita. Aineisto koostuu artikkeleista, joiden sanamuodosta käy selvästi ilmi, että ne koskevat nimenomaan Saksan juutalaisia. Artikkeleiden määrä on kerätty kuvaajaan, josta näkyy kunakin vuonna julkaistujen Saksan juutalaisia käsittelevien artikkeleiden määrä. Tutkielmassa tarkastellaan Saksan juutalaisvainoja 1930-luvun liberalismin näkökulmasta. Tutkimuksessa käytettiin vertailuna Laurel Leffin julkaisemaa tutkimusta holokaustin uutisoinnista New York Timesissa. Yhdysvalloissa oli erilaiset poliittiset intressit uutisten valintaan kuin Suomessa. Leffin tutkimus kritisoi voimakkaasti New York Timesin päätoimittajaa siitä että oli jättänyt juutalaisia koskevat artikkelit vähälle huomiolle. Helsingin Sanomien päätoimittajan roolia julkaistujen artikkeleiden valintaan pohditaan myös omassa tutkimuksessani. Helsingin Sanomat oli puolueettomaksi julistautunut, voittoa tavoitteleva lehti. Uutiset valittiin lehteen sen mukaan, miten niiden ajateltiin kiinnostavan lukijakuntaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Eurooppaa oli poliittisesti epävakaata aikaa, jossa ihmisiin vaikuttivat sen aikaiset länsimaiset aatteet ja mielipiteet. Diktatuurit, epävakaat olot ja tieteeksi mielletty rotuoppi vaikuttivat ajan henkeen ja ihmisten asenteisiin Euroopassa ja Suomessa. Helsingin Sanomien julkaisujen sanamuodot antavat ymmärtää, että sanomalehden toimitus hyväksyi osittain juutalaisiin kohdistetut toimet Saksassa ja että se suhtautui juutalaiskysymykseen välinpitämättömästi Artikkelit keskittyivät pääasiassa raportoimiseen, eli siihen mitä Saksassa tehtiin ja mitä siellä tapahtui. Helsingin Sanomissa otettiin hyvin vähän kantaa siihen, miten natsien vainot vaikuttivat saksalaiseen yhteiskuntaan ja arkipäivään. Artikkelit olivat persoonattomia, ilman haastatteluja tai kuvia. Tutkivaa journalismia hyödynnettiin harvoin.