Browsing by Author "Pihlajamaa, Antti"

Tutkimus käsittelee vuosina 1970–1971 toiminutta parlamentaarista puolustuskomiteaa. Aiempi tutkimus on esittänyt komitean keskeisiksi taustasyiksi 1960-luvulla voimistuneen maanpuolustuskritiikin sekä puolustusvoimien kesken jääneet materiaaliset kehittämisohjelmat. Tutkimuksella täydennetään tätä kuvaa asettamalla komitea aikakautensa kontekstiin ja pohtimalla siitä näkökulmasta, mikä merkitys komitean asettamisella oli. Työn keskeisiä lähteitä ovat parlamentaarisen puolustuskomitean aineisto ja Pääesikunnan tiedotusosaston lehtileikekokoelmat. Lisäksi on hyödynnetty muita arkistolähteitä, aikalaisten muistelmia ja haastatteluja. Parlamentaarinen puolustuskomitea nähdään siis työssä osana aikakauttaan. Näin ollen sen taustatekijöinä käsitetään aiemmankin tutkimuksen esiin nostamat maanpuolustuskritiikki ja puolustusvoimien materiaalisen kehittämisen vaikeudet, mutta myös 1960-luvun rakennemuutos sekä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset tekijät. Yhteiskunta muuttui vähitellen 1960-luvun rakennemuutoksen seurauksena yhä avoimemmaksi ja erilaisia mielipiteitä uskallettiin tuoda esiin. Samaan aikaan puolustusvoimia ja koko puolustusjärjestelmää kehitettiin voimakkaasti. Tähän yhtälöön lisätty poliittisen kentän tietämättömyys puolustusasioissa haittasi puolustusvoimien kehittämistyötä ja lisäsi tarvetta poliittisen konsensuksen aikaansaamiseen. Lisäksi aikakaudella vallitsi yleisemminkin suunnitteluun ja demokratisoitumiseen uskova ilmapiiri, mikä teki parlamentaarisesta komiteasta sopivan tavan käsitellä puolustusasioita. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti vaikuttavina tekijöinä voidaan pitää muuttuva sodan kuvaa, uutta alueellisen puolustuksen ratkaisua ja Tšekkoslovakian miehitystä, joka korosti tarvetta kehittää puolustusvalmiutta. Miehityksen aiheuttamaa sokkia voimistivat YYA-sopimuksen velvoitteet ja Neuvostoliiton 1960-luvun lopulla tiivistyvä etupiiripolitiikka. Tutkimuksessa esitetään parlamentaarisen puolustuskomitean asettamiseen johtanut keskustelu, jota alettiin käydä erityisesti syksystä 1968 alkaen. Aiemmin on esitetty, että myöhempi puolustusministeriön kansliapäällikkö Aimo Pajunen ideoi parlamentaarisen puolustuskomitean. Pajunen esittikin ensimmäisenä jäsennellyn esityksen komiteasta, mutta esitys oli pikemminkin osa keskustelua, joka oli alkanut jo aiemmin. Lopulta vuonna 1970 asetettu komitea, jonka tehtäväksi tuli selvittää puolustusvoimien tehtäviä, sai jossain määrin Pajusen muotoilua laajemman toimeksiannon. Puolustuskomiteaan kuului kansanedustajia kaikista eduskuntapuolueista parlamentaaristen voimasuhteiden mukaan. Komitean työtä avusti sihteeristö. Komitea kuuli laajasti asiantuntijoita keskustellen erityisesti Suomen turvallisuuspolitiikan perusteista, puolustuspoliittisen päätöksenteon kehittämisestä, siviilivastarinnasta, puolustusvoimien määrärahoista ja hankinnoista. Poliittiset suuntaukset näkyivät komitean keskusteluissa. Huomionarvoista on se, että komitea otti lopulta alkuperäistä toimeksiantoa laajemman tehtävän lisäämällä mietintöönsä luvun, jossa käsiteltiin mainittua puolustusasioihin liittyvän päätöksenteon kehittämistä.