Browsing by Author "Pihlajamaa, Meri-Sisko"

Tiivistelmä Tiedekunta: Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma Opintosuunta: Velvoiteoikeus Tekijä: Meri-Sisko Pihlajamaa Työn nimi: Motiivierehdys sopimuksen pätemättömyysperusteena Työn laji: OTM-tutkielma Kuukausi ja vuosi: Syyskuu 2022 Sivumäärä: XIII+70 Avainsanat: motiivierehdys, ilmaisuerehdys, oikeuserehdys, edellytysoppi, tahtoteoria, kunnianvastainen ja arvoton menettely, pätemättömyysperuste Ohjaaja tai ohjaajat: Petra Sund-Norrgård Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Motiivierehdys tarkoittaa tilannetta, jossa sopimuksen osapuoli on sopimusta valmisteltaessa muodostanut tahtonsa virheellisten käsitysten perusteella. Motiivierehdyksestä ei ole säädetty lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki, OikTL) kolmannessa luvussa, jossa säädetään sopimuksen sitomattomuuteen johtavista pätemättömyysperusteista. Yksi tällainen pätemättömyysperuste on OikTL 32.1 §:n mukainen ilmaisuerehdys, jossa erehdys kohdistuu tahdon ilmaisemiseen. Lakiin kirjattuna ilmaisuerehdyksen asema on oikeudessamme erilainen motiivierehdykseen verrattuna, jolla ei pääsääntöisesti ole katsottu olevan oikeudellista merkitystä. Tästä pääsäännöstä huolimatta muualla lainsäädännössä, edellytysopissa sekä oikeuskäytännössä on motiivierehdykseksi luokiteltaville tilanteille annettu merkitystä sopimuksen sitovuutta arvioitaessa. Motiivierehdyksen todellinen merkitys on oikeudessamme näin ollen täsmentämätön. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisin perustein motiivierehdys voi johtaa sopimuksen pätemättömyyteen. Jotta tähän tutkielman pääasialliseen tutkimuskysymykseen voitaisiin vastata, tarkastellaan tutkielmassa motiivierehdyksen merkitystä petollisen viettelyn (OikTL 30 §), kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn (OikTL 33 §) sekä sopimuksen sovittelun (OikTL 36 §) mukaisissa tilanteissa. Lisäksi arvioidaan motiivierehdyksen suhdetta edellytysoppiin ja sen merkitystä sellaisessa oikeustoimilain ulkopuolisessa lainsäädännössä ja oikeusperiaatteissa, joissa voidaan katsoa olevan kyse motiivierehdyksen mukaisista tilanteista. Edelleen tutkielmassa hahmotellaan itsenäisen motiivierehdysnormin mahdollisuutta ja tarpeellisuutta nykyoikeudessamme. Edellä mainittujen seikkojen tarkastelussa tulkinta-apua haetaan muiden Pohjoismaiden sekä Saksan oikeudesta, kuten myös kansainvälisistä sopimusoikeudellisista periaatekokoelmista. Yksi keskeisimmistä tutkielman johtopäätöksistä on, ettei motiivierehdystä koskeva pääsääntö ole erityisen vahva, vaan motiivierehdys saa sopimussidonnaisuuden suhteen merkitystä moninaisten perusteiden kautta. Tästä näkökulmasta katsottuna itsenäinen motiivierehdysnormi eivät näyttäydy tarpeellisilta. Liian myönteinen suhtautuminen motiivierehdyksen vaikutuksellisuuteen ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, jotta voitaisiin varmistua oikeusvarmuuden ja vaihdannan intressin toteutumisesta.