Browsing by Author "Piikki, Anni"

Kauppalakia pidetään toisinaan epätoivottavana normilähteenä. Kauppalaki on tahdonvaltainen laki ja tulee sovellettavaksi, mikäli sopimuksesta ei johdu muuta. Kauppalaki vaikuttaa siis ”itsestään” sen soveltamisalan piiriin kuuluvissa tilanteissa, joissa tiettyä kysymystä ei ole säännelty sopimuksessa. Vastaavasti kauppalakia ei lähtökohtaisesti katsota sovellettavan, mikäli osapuolet ovat sopineet jostakin asiasta kauppalain säännöksistä poikkeavasti. Yleinen sopimusvapaus sallii kauppalaista poikkeavan sopimisen. Sopimuksen lain poissulkemisesta ei tarvitse olla nimenomainen, mutta mahdollisuus sen säännöksistä poikkeamiseen on johtanut liike-elämän tietyillä osa-alueilla käytäntöön, että sopimukseen otetaan nimenomainen ehto siitä, ettei kauppalaki sovellu. Liike-elämän moninaisten sopimusten kannalta on katsottu olevan välttämätöntä, että osapuolet voivat sopia yksittäisistä kysymyksistä kauppalain säännöksistä poikkeavasti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää esimerkkiehtojen valossa Suomen kauppalain (27.3.1987/355) ja kansainvälisen kauppalain (yleissopimus kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista 11.4.1980, United Nations Convention on Contracts for the International Sale of Goods) poissulkevien sopimusehtojen vaikutuksia, niiden mahdollisia riskejä ja hyötyjä sekä tyypillistä ilmenemistä liikesopimuksissa. Tavoitteena on selvittää, minkälaisin sopimuslausekkein kauppalain poissulkeminen sopimuksesta on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa, ja minkälaisiin lopputuloksiin erilaiset lausekkeet todennäköisesti johtavat. Tutkielmassa arvioidaan ehtoja etenkin niiden tehokkuuden näkökulmasta, sillä kauppalain katsotaan sisältävän yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita, joiden vuoksi kauppalain täydellisen poissulkemisen mahdollisuus tulee kyseenalaistaa. Lisäksi sopimuslausekkeita arvioidaan niiden käytännöllisyyden näkökulmasta: kuinka hyvin kauppalain poissulkevat ehdot toteuttavat osapuolten tarkoitusta ottaen huomioon, että kauppalain poissulkevalla ehdolla suljetaan tyypillisesti pois merkittävästi käyttökelpoista sopimuksen täydentävää ainesta aukko- ja tulkintaristiriitatilanteissa. Kauppalain soveltamisalan piiriin kuuluvien tilanteiden ohella tutkielmassa tulevat tarkasteltavaksi kauppalain soveltamisalan piiristä poissuljetut sopimustyypit, joissa kauppalain poissulkemista analogian pelossa voi esiintyä. Kauppalain poissulkeva ehto muodostua ongelmalliseksi tehokkuutensa puolesta, mikäli sen katsotaan olevan radikaalisti ristiriidassa kauppalain sisältämien yleisten periaatteiden kanssa. Arvioitaessa ehdon kohtuullisuutta on kauppalakia pidetty tärkeänä vertailukohtana. Sovittelukynnys liikesuhteissa on kuitenkin osapuolten tasavertaisuuteen ja rationaalisuuteen liittyvien oletusten vuoksi korkea. Liikesopimusten kohtuullistamisen voidaan katsoa merkitsevän epävarmuutta liike-elämälle, ja lisäksi sopimustasapainon jälkikäteisen määrittämisen yhtenä ongelmana nähdään käyttökelpoisen vertailumitan löytyminen. Monesti esimerkiksi suurissa yritysjärjestelyissä myös käytetään ulkopuolisia asiantuntijoita. Sopimusten laadintaan käytetään toisaalta paljon resursseja ja toisaalta osa käytännöistä voidaan katsoa vakiintuneiksi, mikä korostaa osapuolten tahdonautonomialle annettavaa merkitystä ja vastaavasti laskee kohtuullistamisriskiä. Kauppalain poissulkevat sopimusehdot ovat tavallisia lähinnä yrityskaupoissa. Yrityskaupoissa kauppalain nimenomainen poissulkeminen voi olla perusteltua ottaen huomioon kauppalain tiettyjen säännösten soveltumattomuuden osakkeenkauppaan sekä sen, että yrityskaupoissa sopimuksen valmisteluun käytetään tavallisesti paljon resursseja, mikä pienentää riskiä sopimusmääräysten aukollisuudesta ja ristiriitaisuuksista. Esimerkiksi kauppalain virhevastuun sääntelylle vaihtoehtoiset myyjän vakuutukset ovat tyypillisesti hyvin seikkaperäisiä, mikä vähentää riskiä tulkintamateriaalin puutteellisuudesta. Onkin oleellista, että yksittäisen kauppalain kategorisesti poissulkevan ehdon lisäksi sopimus sisältää riittävällä tarkkuudella kauppalain säännöksille vaihtoehtoiset määräykset, joista on tilanteen erityispiirteiden vuoksi tarkoituksenmukaista määrätä kauppalain säännöksistä poikkeavasti.