Browsing by Author "Pohto, Helinä"

Ympäristönsuojelu on noussut EU:n oikeuden keskeiseksi tavoitteeksi sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvien taloudellisten päämäärien rinnalle. EU:n ympäristöpolitiikan tavoitteet sisältyvät SEUT 191 artiklaan, jonka mukaan unionin ympäristöpolitiikalla pyritään muun muassa ympäristön laadun säilyttämiseen, suojeluun ja parantamiseen. Jotta EU saavuttaisi nämä tavoitteet, on ympäristönsuojelu otettava huomioon myös ympäristölainsäädännön ulkopuolella. SEUT 11 artiklan mukaan ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan tämän SEUT 11 artiklassa säädetyn läpäisyperiaatteen toteutumista EU:n tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien SEUT 34–36 artiklojen muodostamassa sääntelykehyksessä. Läpäisyperiaatteen toteutumista arvioidaan sekä lainsäädännön laatimiseen kohdistuvana velvoitteena että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä toteutuvana oikeutena. Jotta SEUT 11 artiklan toteutumista voidaan arvioida, hahmotetaan tutkielmassa ensin SEUT 34–36 artikloihin pohjautuva tavaroiden vapaan liikkuvuuden sääntelyn kokonaisuus ja ympäristönsuojelun merkitys osana tätä kokonaisuutta. Ympäristönsuojelulla on keskeinen rooli unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvana tavaroiden vapaan liikkuvuuden sallittuna rajoitusperusteena. Lisäksi tutkielmassa tarkastellut EU-säädökset osoittavat ympäristönsuojelun olevan näkyvä osa tavaroiden vapaata liikkuvuutta edistävää unionin sekundaarinormistoa. Tavaroiden vapaan liikkuvuuden sääntelykehyksen selvittämistä seuraa SEUT 11 artiklan sisällön ja oikeudellisen vaikutuksen tarkastelu, joka osoittaa, että säännöksen yleispiirteisyys vaikeuttaa sen toteuttamista. Lisäksi kestävän kehityksen edistäminen osana SEUT 11 artiklaa vaikeuttaa läpäisyperiaatteen merkityksen määrittämistä, sillä se ei taloudellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudestaan johtuen pyri ainoastaan ympäristönsuojelun edistämiseen. SEUT 11 artiklan toteutumista tavaroiden vapaan liikkuvuuden sääntelykehyksessä arvioidaan kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin tarkastellaan vaikutustenarviointimenettelyä keinona ottaa ympäristönsuojelun vaatimukset huomioon lainvalmistelussa. Tämän jälkeen tarkastellaan, miten SEUT 11 artikla näkyy tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevassa oikeuskäytännössä. Viimeisenä arvioidaan valittujen säädösten kautta SEUT 11 artiklan toteutumista sekundaarilainsäädännössä. Kokonaisuudessaan tarkastelu osoittaa, että vaikka SEUT 11 artikla ei jää täysin vaille merkitystä, sen vaikutukset eivät ole erityisen tuntuvia. SEUT 11 artikla jättää lainsäätäjälle laajan harkintamarginaalin sen toteuttamiseen, eikä unionin tuomioistuin ole toistaiseksi kumonnut säädöstä SEUT 11 artiklan rikkomisen perusteella. Tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen liittyvässä oikeuskäytännössä julkisasiamiehet ovat tulkinneet SEUT 11 artiklan puoltavan ympäristönsuojelun tunnustamista SEUT 36 artiklan mukaiseksi vapaan liikkuvuuden rajoitusperusteeksi. Unionin tuomioistuin on hyväksynyt rajoitusperusteen, muttei toistaiseksi ole vahvistanut julkisasiamiesten kantaa. Lainsäätäjään kohdistuvan integroimisvelvoitteen osalta tutkielmassa todetaan, että SEUT 11 artiklan toteutumisen arviointia koskevien menettelyjen ja arviointiperusteiden puuttuessa on vaikeaa ottaa kantaa siihen, onko läpäisyperiaatetta noudatettu asianmukaisesti tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevassa sekundaarinormistossa. Näiden havaintojen perusteella todetaan SEUT 11 artiklan jäävän nykytilassa lähinnä ohjelmalliseksi ilmaisuksi ympäristönsuojelun tärkeydestä. Sen oikeudellista vaikutusta olisi kuitenkin mahdollista vahvistaa viimeisessä luvussa ehdotetuilla menettelyllisillä keinoilla.