Browsing by Author "Porola, Joonas"

1800-luvun loppupuoliskoa pidetään merkittävänä Suomen käsitteellisten kiistojen aikana. Ajan poliittisten ja sosiaalisten käsitteiden muotoutumista on tutkittu laajalti, mutta taloudellisiin käsitteisiin ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota, vaikka fennomaanien ja liberaalien on tulkittu kiistelleen ”taloudellisen liberalismin” käsitteestä 1870-luvun lehtikirjoituksissa sekä ensin mainittujen suhtautuneen siihen voimakkaan tuomitsevasti. Vastaavasti taloudellisten käsitteiden roolia fennomaanien ajan poliittisessa ajattelussa ei ole juurikaan analysoitu. Tutkielman tarkoituksena oli täydentää tutkimusaukkoa selittämällä, miksi 1870-luvun kiistaan osallistuneet fennomaanivaikuttajat Axel Fredrik Granfelt, Yrjö Koskinen ja Thiodolf Rein tuomitsevat ”taloudellisen liberalismin”, toisin sanoen mihin poliittisiin tarkoituksiin he tarvitsevat sen käsitettä. Samalla fennomaanien käsitteen käytön analyysin pohjalta oli tarkoitus reflektoida tämän päivän ”taloudellisen liberalismin” käsitteen käyttöä. Tutkimusaineiston muodostivat fennomaanien sekä heille vastanneiden liberaalien sanoma- ja aikakauslehtikirjoitukset: Granfeltin Om vår tids sociala rörelser (1873), Koskisen Työväenseikka ja I arbetarefrågan (1874), Reinin Liberalismi ja socialismi sekä Liberalism och socialism (1878), Kansantalouden uusi oppikunta ja Ännu några ord om ”liberalism” (1879) ja liberaalien Axel Wilhelm Liljenstrandin Den politiska ekonomin i förhållande till sjelfviskheten och materialismen i vår tid (1873) sekä Leo Mechelinin De politiska partierna (1879). Fennomaanien ja liberaalien käsitteiden käyttöä vertailtiin käsitehistoriallisesti, analysoimalla erilaisia ajattelu- ja puhetapoja niiden poliittisessa kontekstissa Quentin Skinneriä metodisin välinein. Erityisesti tutkittiin, millä sanoilla fennomaanit nimeävät ”taloudellisen liberalismin”, kuinka he määrittelevät noita sanoja, millaisen viittausalan he niille määräävät, miten he kuvaavat niiden ajallista ulottuvuutta sekä kuinka he arvottavat käyttämiään sanoja omien poliittisten tarkoitustensa välineenä. Aineiston analyysin tuloksena on, että Granfelt, Koskinen ja Rein jakavat yhteisen ongelman työntekijöiden aseman parantamisesta, jonka ratkaisun esteenä he näkevät ”taloudellisen liberalismin” hallitsevana oppina. Kolmikko esittää ”taloudellisen liberalismin” olevan tuomittava, äärimmäinen ”manchesterdoktrin”, ”Manchesterkoulu” tai ”den absoluta frihandels- eller Manchesterskolan” ensinnäkin kiistääkseen sen ja sitä kannattavien, senaatissa ja komiteoissa istuvien liberaalien oikeutuksen valtaan. Toisekseen he kuvaavat sen ja ”socialismin” hyväksymättöminä vastakohtaisina ääripäinä, joiden avulla he esittävät omat, 1870-luvulla hyväksymättömät, politiikkaehdotuksensa työntekijöiden aseman parantamiseksi niiden oikeutetut puolet yhdistävänä ”välittäväisenä” politiikkana, ”enhet”. Samalla he oikeuttavat Koskisen johtamien fennomaanien valta-asemia tilanteessa, jossa he eivät ole keskusvallan suosiossa. Tärkeä argumentti heille on ensinnäkin esittää ”taloudellisen liberalismin” ala laajana: se koskee työntekijöiden koko elämää, kuten perhe-elämän ja uskonnollisen elämän mahdollisuutta sekä merkitsee surkeita oloja aina varhaisiin kuolemiin asti. Toisekseen he tuomitsevat sen ”siveettömänä”, kristinuskon, ”yhteiskunnan”, ”kansallisen” tai ”ajan” vaatimusten vastaisena oppina. Samalla he esittävät sen avulla liberaalit ”pääoman” tai ”yksityisetujen” edustajana. Aiempaan tutkimukseen nähden tutkielman tulokset yhdistävät analyyttisesti kiistan ”taloudellisen liberalismin” käsitteestä ja työntekijöiden asemasta tulkitsemalla ensiksi mainitun välineellisen roolin jälkimmäisen kannalta, täydentävät kuvaa fennomaanien ”taloudellisen liberalismin” käsitteen käytöstä tutkimalla sitä eri ajattelu- ja puhetapojen kontekstissa sekä avaavat heidän poliittista toimintaansa ottamalla siinä vahvemmin huomioon taloudellisten käsitteiden roolin. Tulosten mukaan fennomaanit määrittelevät ”taloudellista liberalismia” suhteessa muun muassa ”yhteiskunnan”, ”valtion ja ”kansan” käsitteisiin eli taloudellisten käsitteiden tutkimus on välttämätöntä myös poliittisten ja sosiaalisten käsitteiden ymmärtämiseksi. Tämän päivän poliittisen suomen kielen ”taloudellisen liberalismin” tai ”kapitalismin” ja ”sosialismin” käsitteiden reflektion kannalta on huomionarvoista muun muassa se, että fennomaanit vetoavat poliittisissa argumenteissaan yhtäaikaisesti molempia vastaaviin aikansa käsitteisiin, mikä ei ole nykyään tavanomaista. Fennomaaneille tällainen argumentaatio on mahdollista, koska 1870-luvun Suomen käsitteellinen ”puoluejako” ei perustu vasemmisto–oikeisto-akseliin vaan suomen ja ruotsin kieleen.