Browsing by Author "Porthén, Hanna-Maria"

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavoin vähentyneesti / alentuneesti syyntakeisia rikoksentekijöitä on kohdeltu eri aikoina erityisesti Suomen rikosoikeudellisessa järjestelmässä. Keskeisin tutkimuskysymys on, millä tavoin kyseiset syyntakeisuussäännökset ovat syntyneet Suomen rikoslakiin 1800-luvun lopulla ja millä tavoin säännökset ovat muuttuneet / pysyneet muuttumattomina 1900- ja 2000-luvuilla rikoslaissa. Tutkimuksessa pyritään lisäksi selvittämään vähentyneesti / alentuneesti syyntakeisia koskevaa soveltamiskäytäntöä ja sen muutoksia / muuttumattomuutta samana ajanjaksona. Näitä teemoja koskee keskeisesti mielentilatutkimus, johon liittyvää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä tarkastellaan yksityiskohtaisesti. Yhteisenä tutkimuskysymyksenä edellä mainituille teemoille on, että tutkimuksessa pyritään löytämään syitä näihin muutoksiin / muuttumattomuuksiin. Vastauksia etsitään ennen kaikkea yhteiskunnassa tapahtuneista rakenteellisista, taloudellisista ja poliittisista muutoksista. Varsinaisten tutkimuskysymysten hahmottamiseksi tutkimuksessa perehdytään joiltain osin vähentyneesti syyntakeisten rikoksentekijöiden rankaisemisen historiaan Antiikin Kreikasta valistukseen. Tämän lisäksi luodaan katsaus rikosoikeudellisten vastuuoppien, rangaistusteoreettisen ajattelun sekä kriminaalipoliittisten muutosten päälinjoihin 1700-luvulta 2000-luvulle. Tarkoituksena on pitkällä aikavälillä tarkastella edellä mainittuihin tutkimuskysymyksiin liittyvä muutosta oikeushistoriallisin metodein. Näiden metodien avulla pyritään selvittämään, miten oikeus on muuttunut, mutta ennen kaikkea vastaamaan kysymykseen miksi oikeus on muuttunut tai pysynyt muuttumattomana. Tarkoitus on seikkaperäisesti käydä läpi vähentyneen syyntakeisuus kategorian syntyyn liittyvää primääriaineistoa kuten valtiopäivä- ja lainvalmisteluaineistoa ennen kaikkea sen selvittämiseksi kuka sanoi ja mitä sanoi lainsäätämisprosessien yhteydessä. Selityksiä pohdittaessa otetaan myös kantaa siihen, ovatko jotkin selitysperusteet ainoastaan tai osittain justifioivia eli niihin vedotaan halutun muutoksen aikaansaamiseksi todellisten syiden ollessa jotain muuta. Tutkimuksessa pyritään noudattamaan totaalihistorian mukaista kokonaisvaltaista tutkimusotetta. Tutkimuksessa käy selväksi, että muutokset pelkästään ideologioissa tekijöissä eivät riitä käytännön vaihtumiseen, vaan muutokset vaativat tuekseen rakenteellisia tekijöitä. Esimerkkinä tästä voidaan mainita valistusajan rikosoikeudellisen ajattelun syntyminen, jonka taustalla voidaan ideologisten, rikosoikeuden käytön humanisoimiseen tähtäävien muutosten lisäksi nähdä nousevan porvariston yhteiskunnallisen aseman vakiinnuttaminen ”ylhäältä päin” eli valtion taholta tulevien uhkien torjumiseksi. Vähentyneesti syyntakeisten kategorian ottaminen vuoden 1889 rikoslakiin oli pitkän lainsäädäntöprosessin tulos. Argumentteja kategoriaa vastaan ja sen puolesta on esitetty runsaasti. Oikeuskäytännössä on kuitenkin jo pitkään ennen lakiin tullutta säännöstä lievennetty rangaistusta esimerkiksi rikoksentekijän syvän masennustilan tai muiden lieventävien asianhaarojen vuoksi. Tästä rangaistusten harkinnanvaraisesta lieventämisestä on puhuttu poena extraordinario- ja leuteraatio-instituutioina. Tutkimuksen perusteella rikosoikeuden yleisten oppien uudistuksen yhteydessä annetuilla oikeusoppineiden lausunnoilla on ollut suuri merkitys alentunutta syyntakeisuutta koskevan säännöksen muotoiluun ja sisältöön. Kategorian olemassa oloa on kritisoitu lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin on koettu, että vähentyneen / alentuneen syyntakeisuuden määrittäminen on vaikeaa. Toiseksi eriäviä kannanottoja on esitetty siitä, miten vähentynyt / alentunut syyntakeisuus tulisi ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa. Kategoria on kuitenkin melko laajalti katsottu tarpeelliseksi ja tämän voidaan katsoa olevan yhteydessä yleiseen oikeustajuun ja syyllisyyskysymyksiin.