Browsing by Author "Pulkkinen, Oona"
Now showing items 1-2 of 2
-
Pulkkinen, Oona (2020)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Eräs tapa käsitellä affekteja on jakaa ne uskomuksiin, asenteisiin ja tunteisiin. Aiempien tutkimusten mukaan affektit ovat keskeisessä osassa esimerkiksi matemaattisessa ongelmanratkaisussa suoriutumisessa ja yhteydessä siihen, millaisia tavoitteita opiskelija itselleen asettaa. Affekteja voidaan jäsentää valenssin ja aktivaation kautta. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia matemaattiseen todistamiseen liittyviä tunteita opiskelijat tyypillisesti kokevat matematiikan yliopisto-opintojen alkuvaiheessa. Tavoitteena oli jäsentää Johdatus yliopistomatematiikkaan -kurssilaisten todistamiseen liittyviä tunteita valenssin ja aktivaation käsitteiden avulla todistamisen oppimisen kannalta hyödyllisiin ja haitallisiin. Mielenkiinnon kohteena olivat lisäksi keinot, joita opiskelijat käyttivät negatiivisista tunteista selviytymiseen. Kiinnostavaa oli myös, miten opiskelijat raportoimiaan tunteita selittivät, ja muuttuivatko opiskelijoiden näkemykset todistamisesta kurssin kuluessa. Menetelmät. Tämän tutkimuksen kohdejoukkona olivat 440 syksyn 2019 Johdatus yliopistomatematiikkaan -kurssin opiskelijat. Aineisto saatiin Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen osaston matematiikan opetuksen tutkimusryhmältä (vastuullinen tutkija Johanna Rämö) ja se koostui opiskelijoiden kirjallisista avovastauksista kysymykseen: ”Millaisia tunteita koet, kun sinun on todistettava jotain matematiikassa?”. Opiskelijoiden vastaukset analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sekä teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset. Todistamiseen liittyi paljon erilaisia tunteita, joista suurin osa lukeutui tätä tutkimusta ohjanneen teoreettisen viitekehyksen mukaan todistamisen oppimisen kannalta hyödyllisiin. Positiivisia tunteita raportoitiin jonkin verran enemmän kuin negatiivisia tunteita. Myös opiskelijoiden käyttämät keinot negatiivisista tunteista selviytymiselle olivat lähes yksinomaan oppimista edistäviä strategioita. Opiskelijoiden asenteet kurssin kuluessa muuttuivat niin ikään todistamisen oppimisen kannalta edulliseen suuntaan. Yleisimmin koetuista tunteista haaste, mielenkiinto, epävarmuus, turhautuminen sekä vaikeus ja hankaluus painottuivat todistamisen alkupuolella, ja onnistumista, mielihyvää sekä iloa koettiin, kun todistustehtävä valmistui. Todistustehtävien tekemiseen näyttää opetteluvaiheessa liittyvän vaihtelevia tunteita. Toiseksi eniten mainintoja positiivisten aktivoivien tunteiden jälkeen saivat negatiiviset ei-aktivoivat tunteet, joten haasteeksi jää, miten oppimisen kannalta haitallisia tunteita kokeneiden opiskelijoiden todistamisen oppimista olisi mahdollista edistää massakurssilla.
-
Pulkkinen, Oona (2020)Henkilövahingot ovat yhteiskunnallisesti merkittävä, mutta myös ongelmallinen vahinkoryhmä, sillä niiden seuraukset ovat usein pitkäaikaisia ja taloudellisesti vaikeita. Merkittäviä ovat etenkin lakisääteisistä liikenne- ja tapaturmavakuutuksista korvattavat henkilövahingot. Vakuutuspohjaisissa korvausjärjestelmissä syy-yhteysarviointi perustuu vahingonkorvausoikeudessa omaksuttuun syy-yhteyden käsitteeseen ja sitä koskeviin oppeihin. Korvauskäytännössä on vakiintuneesti edellytetty lääketieteellisesti todennäköistä syy-yhteyttä vahinkotapahtuman ja siitä aiheutuneen vamman tai sairauden välillä. Korvausriitojen keskeinen erimielisyys liittyy siihen, onko todettu sairaus tai vamma aiheutunut korvattavasta vahinkotapahtumasta vai siitä riippumattomasta syystä. Käytännössä syy-yhteys on usein vaikea näyttää toteen, mistä kertoo etenkin korkeimman oikeuden syy-yhteyttä koskevan ratkaisukäytännön lisääntyminen. 2000-luvulla korkein oikeus on yhä useammin ottanut kantaa lääketieteellisiin syy-yhteyskysymyksiin. Tilanne on ongelmallinen erityisesti siksi, että korkein oikeus on toistuvasti joutunut oikaisemaan vakuutusoikeuden antamia päätöksiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin syy-yhteys vahinkotapahtuman ja siitä aiheutuneen henkilövahingon välillä voidaan katsoa näytetyksi. Merkittävässä asemassa on korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön tutkiminen, mutta arvioitavaksi tulee myös julkaistuja vakuutusoikeuden ratkaisuja. Tavoitteena on myös arvioida, voidaanko oikeuskäytännön perusteella muotoilla yleisempää ohjetta siitä, kuinka syy-yhteyttä tulee arvioida sekä toisaalta, kuinka vahvaa lääketieteellistä näyttöä syy-yhteydestä on vakiintuneesti edellytetty. Vaikka henkilövahingoissa yksittäistapaukseen sidonnaisen lääketieteellisen näytön merkitys on suuri, tutkielmassa pyritään löytämään myös syy-yhteyden arvioimiseen liittyviä yhdistäviä tekijöitä. Toisaalta huomiota tullaan kiinnittämään siihen, mitä eroavaisuuksia korkeimman oikeuden ja vakuutusoikeuden ratkaisukäytännössä on havaittavissa, ja miksi syy-yhteyskysymykset päätyvät edelleen toistuvasti korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Aihe kytkeytyy aineellisen oikeuden ohella prosessioikeuden rajapintaan, sillä tarkasteltavaksi tulevat myös näyttökynnykseen ja todistustaakkaan liittyvät kysymykset. Muiden mahdollisten syytekijöiden poissulkeminen liittyy olennaisesti lääketieteellistä syy-yhteyttä koskevan näytön arvioimiseen. Apuna käytetään lääketieteellistä tutkimustietoa sekä kokemusperäistä tietämystä vammojen ja sairauksien syntymekanismeista. Käytännössä ongelmia aiheuttaa se, että läheskään aina ei tiedetä, missä määrin tietyt oireet ja löydökset johtuvat tapaturmasta tai sairaudesta. Lääketiede ei ole eksakti tiede, jonka menetelmin syy-yhteys voitaisiin varmuudella todentaa. Tuomioistuimen on tästä huolimatta ratkaistava juttu. Etenkin korkeimmassa oikeudessa keskeisessä asemassa syy-yhteyden selvittämisessä on ollut asiantuntijatodistelu, jonka avulla tuomioistuin saa oikeudellisen ratkaisutoiminnan tueksi lääketieteellistä tietämystä. Koska asiantuntijatodistelu liittyy keskeisesti syy-yhteyden näyttämiseen, tutkielmassa arvioidaan myös asiantuntija- ja viranomaislausuntojen merkitystä syy-yhteyttä koskevissa kanteissa. Tutkielmassa päädytään korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella katsomaan, että syy-yhteys on näytetty toteen, kun vahingonkärsijän oireille ei voida asiassa esitetyn näytön perusteella osoittaa muuta todennäköisempää syytä. Syy-yhteyttä tulee arvioida huomioiden yksittäistapauksen sekä vahingonkärsijän erityispiirteet, eikä arviointi voi perustua ainoastaan yleiseen lääketieteelliseen tietämykseen sairauksien ja tapaturmien synnystä ja paranemisesta. Korkein oikeus viestii selvästi, että väite vahingon aiheutumisesta muusta syystä ei voi menestyä, jos asiassa ei ole esitetty konkreettista näyttöä juuri kyseistä vahingonkärsijää koskevasta kilpailevasta syystä. Sen sijaan kanne tulee helpommin hylätyksi, jos kantajan sairaushistorian perusteella voidaan osoittaa, että sairauden tai vamman aiheutumiseen tai pitkittymiseen ovat vaikuttaneet vahinkotapahtumasta riippumattomat tekijät. Lääketieteellisesti todennäköisen syy-yhteyden vaatimus on luontevaa ymmärtää niin, että vamman tai sairauden aiheutumista vahinkotapahtumasta on voitava pitää todennäköisempänä kuin sen aiheutumista muusta syystä.
Now showing items 1-2 of 2