Browsing by Author "Puustjärvi, Pauliina"

Lääkelakia (395/1987) on uudistettu pienemmillä tai suuremmilla osittaisuudistuksilla yhteensä yli 40 kertaa. Laki astui voimaan 1.1.1988, jolloin lääkkeiden sääntely-ympäristö oli vielä kansallinen eikä Euroopan unionia (EU) ollut taustalla vaikuttamassa. Lääkelakiin ei ole tehty vielä yhtäkään kokonaisuudistusta, mutta tarve on olemassa ja se on yleisesti tunnustettu myös alan toimijoiden keskuudessa. Lukuisten osittaisuudistusten seurauksena nykylain sisältö on laaja ja systematiikka vaikeaselkoinen. Lääkkeiden erityispiirteiden takia sääntelyn merkitys muihin elinkeinoaloihin verrattuna on korostunut. Erityispiirteiden takia myös kilpailu markkinoilla ei tapahdu täysin vapaassa ympäristössä. Lääkepatentit ovat oleellinen osa kilpailutoimintaa. Lääketutkimuksen kiihtyvää vauhtia etenevä kehitys tuo jatkuvasti uusia lääkevalmisteita alati kansainvälistyville markkinoille. Uusien lääkevalmisteiden markkinoille tulo on puolestaan lisännyt lääketurvan merkitystä. Viime vuosina EU-sääntelyä onkin annettu esimerkiksi lääkeväärennöksistä. Lääkkeiden kansallisesta sääntelystä suurin osa on EU:ssa harmonisoitua sääntelyä. Sääntely kattaa koko lääkkeen elinkaaren lääkkeen kehittämisestä myyntilupahakemuksen koostamiseen ja myyntiluvan myöntämisestä aina lääkkeen markkinoilta poistumiseen saakka. Puhtaasti kansallisen sääntelyn varaan on jätetty ainoastaan apteekkeja koskeva sääntely ja muu lääkkeiden vähittäisjakelu, ts. lääkkeiden luovuttaminen loppukäyttäjälle. Tutkielman tavoite on vertailevan taustatutkimuksen avulla kartoittaa vaihtoehtoja siitä, miten lääkelain sisältöä voisi selkeyttää. Tutkimusnäkökulmaa voidaan luonnehtia lainsäädäntötutkimukseksi. Pohdittavana on lääkelain sisällön temaattinen uudelleen järjestäminen ja toisaalta lakitekninen sujuvoittaminen. Tutkielmassa kartoitetaan kansainvälisen vertailun avulla, miten keskeinen lääkesääntely on muissa EU:n jäsenvaltioissa rakennettu. Vertailumaat ovat Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia. Vertailun tarkoitus on hahmottaa, miten vertailuvaltiot ovat implementoineet EU:ssa harmonisoidun sääntelyn ja toisaalta, miten harmonisoimaton sääntelyalue on rakennettu kansalliseen sääntelyyn. Tutkielmassa hyödynnetään kokonaisuudistuksen toteuttamisen taustaksi lainvalmisteluun ja lainsäädäntötutkimukseen kohdentuvaa kirjallisuutta. Lääkesääntelyä uudistetaan EU:ssa jatkuvasti. Esimerkiksi kliinisiä lääketutkimuksia koskeva EU-asetus (EU) N:o 536/2014 on julkaistu keväällä 2014. Asetuksen kansallinen täytäntöönpano on tutkielman kirjoitusvaiheessa kesken. Lisäksi valmisteilla on eläinlääkkeitä koskeva uusi EU-asetus, jolla uudistetaan ja harmonisoidaan eläinlääkkeiden sääntely. Molemmat uudet säädökset ovat asetuksia, joilla kumotaan voimassa olevat direktiivit. Asetuksista seuraavat muutokset kansalliseen lainsäädäntöön tulevat olemaan osin radikaaleja. Asetukset ovat jäsenvaltioissa suoraan ja sellaisenaan sovellettavia. Erityiskysymyksinä tutkielmassa tarkastellaankin, miten nämä sääntelyn ryhmät, kliiniset lääketutkimukset ja eläinlääkkeet, on sijoitettu kansalliseen lainsäädäntöön. Lainsäädännön laatuun ja mm. sääntelystä koituvien hallinnollisten kustannusten keventämiseen on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota EU:n tasolla ja kansallisesti. Suomea sitoo komission ja OECD:n ns. paremman sääntelyn politiikka. Säädösten sujuvoittamista koskevat tavoitteet on kirjattu myös Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan. Säädösten kokonaisuudistukset ovat osa säädöshuoltoa. Kansainvälisen vertailun ohessa tutkielmassa tarkastellaan, mitä erityisiä seikkoja säädösten – erityisesti lääkelain – kokonaisuudistuksessa on otettava huomioon.