Browsing by Author "Pynttäri, Juha-Pekka"

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten kokemien turvallisuuteen liittyvien uhkakuvien vaikutusta heidän mielipiteeseensä kansainvälisestä sotilaallisesta puolustusyhteistyöstä. Relevanteiksi kansainvälisen sotilaallisen yhteistyön muodoiksi suomalaisten kannalta määriteltiin Nato-jäsenyys, EU:n piirissä tehtävä puolustusyhteistyö sekä pohjoismainen sotilaallinen yhteistoiminta. Työssä pyritään löytämään vastaus siihen, miten suomalaiset mielissään jaottelevat erilaisia uhkakuvia suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Muodostettujen uhkakuvaulottuvuuksien vaikutusta tarkastellaan suhteessa kansalaisen mielipiteeseen kansainvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä. Tutkimus tarjoaa tietoa ilmiöön liittyvästä ajallisesta muutoksesta. Aineisto koostuu Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuottamista kyselytutkimusaineistoista vuosilta 2002 ja 2012. MTS-syyskyselyillä on vuosittain mitattu suomalaisten omaavia turvallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyviä arvoja ja asenteita. Tutkimus nojaa vahvasti kvantitatiiviseen metodologiaan. Aineiston analysoinnin keskeisinä menetelminä on käytetty exploratiivista faktorianalyysiä, jonka avulla yksittäiset uhkakuvat on jaettu kokonaisuuksiksi. Faktoreiden nimeämisen apuna on käytetty tutkimuksen viitekehyksenä olevaa Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan teoreemaan liittyvää riskien ja vaarojen jaottelua luonnollisiin vaaroihin, teollisiin riskeihin ja myöhäisteollisiin katastrofeihin. Luokittelun pohjalta muodostettuja summamuuttujia on käytetty logistisessa regressioanalyysissa selittävinä muuttujina. Selitettävinä muuttujina mallissa ovat vastaajan mielipidettä kansainvälisistä sotilaallisista puolustusyhteistyömuodoista kartoittavat kysymykset. Tutkimuksen tulokset paljastavat koettujen uhkaulottuvuuksien vaikuttavan suuresti todennäköisyyteen pitää tiettyä kansainvälisen puolustusyhteistyön muotoa mielekkäimpänä tapana liittoutua sotilaallisesti. Suomalaiset jaottelevat erilaiset uhkakuvat mielessään uhkakuvien alkuperäisen luonteen mukaisesti, mikä poikkeaa yleisestä uhkien luokittelusta sotilaallisiin ja ei sotilaallisiin tekijöihin. Uhkakuvien jaottelussa on havaittavissa vain vähäisiä muutoksia. Suomalaisten suhtautuminen Venäjän kehityksen muodostamaan uhkaan on molemmissa aineistoissa toistuva kysymys, jonka kohdalla asenteissa tapahtuvaa ajallista muutosta voidaan havaita. Myöhäisteollisten suurvaarojen pelon korostuminen yksilön ajattelussa lisää selvästi todennäköisyyttä kannattaa Nato-yhteistyötä. Ilmiön voidaan havaita pysyneen lähes muuttumattomana tarkasteltavalla aikavälillä. Vuonna 2002 kaikki koetut uhkaulottuvuudet ovat lisänneet todennäköisyyttä pitää EU:n tasolla tehtävää puolustusyhteistyötä mielekkäänä. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanteen voidaan havaita olevan päinvastainen. Pohjoismainen sotilaallinen yhteistyö vaikuttaisi nousseen laajamittaisesti vastaamaan suomalaisten kokemiin uhkakuviin. Tutkimus tarjoaa lähtökohtia tarkastella syvemmin kansalaisten uhkakuviin vaikuttavia tekijöitä suhteessa kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Näitä seikkoja voidaan käyttää puolustuspoliittisen päätöksenteon tukena pyrittäessä takaamaan suomalaisten turvallisuus kaikilla tasoilla. Tutkimuksessa esitettyä ennustavaa selitysmallia voidaan täydentäen hyödyntää tulevaisuudessa sotilaallisen yhteistyömuotojen kannatuksen osittaisena selittävänä tekijänä.