Browsing by Author "Pyykönen, Veli"

Syytesidonnaisuus tarkoittaa, että tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Tuomioistuin ei kuitenkaan ole sidottu rikosnimikkeeseen tai lainkohtaan, jonka perusteella rangaistusta on vaadittu (ROL 11:3). Teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Lisäksi tuomioistuinta sitoo se, mitä syytteessä on selostettu vastaajan käyttäytymisestä ja tarkoituksesta, kuten tahallisuudesta tai tuottamuksesta. Syytesidonnaisuuden tärkein tehtävä on varmistaa vastaajan puolustautumismahdollisuudet, ja on näin olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Vastaajaa ei saa tuomita sellaisesta, mitä vastaan hänellä ei ole ollut mahdollisuutta puolustautua. Tutkielmassa tarkastellaan oikeuskäytännön valossa syytesidonnaisuuden soveltamisalan laajuutta erityisesti syyksiluettavuuden muotojen näkökulmasta. Syytesidonnaisuuden arvioinnissa ensisijaista on teonkuvauksen sanamuodon mukainen tulkinta, ja tapahtumainkulku on kuvattava yleiskielisesti sekä puolustuksen näkökulmasta ymmärrettävällä tavalla, pelkkien rikoksen tunnusmerkistötekijöiden toistaminen ei ole riittävää. Oikeuskäytännön mukaan Suomessa on sitouduttu tiukkaan syytesidonnaisuustulkintaan myös syyksiluettavuusmuodon osalta. Tahallisen tekomuodon ei ole katsottu myöskään sisältävän huolimattomuutta, vaan tähän on erikseen teonkuvauksessa vedottava syyksilukevan tuomion mahdollistamiseksi.