Browsing by Author "Pyykkö, Tommi"

Tutkielma käsittelee Euroopan unionin monikielisyyspolitiikkaa, sekä EU:n historian ainoan monikielisyyden komissaari Leonard Orbanin puheita. Euroopan unioni on täysin ainutlaatuisessa tilanteessa, jossa sillä on yhteensä 24 virallista kieltä, jotka on perussopimuksissa määritelty myös virallisiksi työkieliksi. Jäsenmaiden määrän kasvaessa myös virallisten kielten lukumäärä on kasvanut ja erityisesti 2000-luvun laajentumisten myötä kielikysymys sai uudenlaista painoarvoa. Vuonna 2007 Euroopan komissiossa luotiin ensimmäistä kertaa historiassa pelkästään monikielisyyteen keskittyvä komissaarin virka. Tavallisesti unionin monikielisyyteen keskittyvissä puheissa julistetaan kuinka kielten moninaisuus on rikkaus ja kuinka kielet ovat keskenään tasa-arvoisia. Tosiasiassa kuitenkin englannin asemasta on tullut yhä dominoivampi. Puheiden ja vallitsevien tilanteiden välillä on usein ristiriitoja, minkä takia päädyin tutkielmassani käsittelemään EU:n monikielisyyspolitiikkaa ja monikielisyyden komissaarin puheita. Leonard Orbanin toimikautta voidaan perustellusti pitää eräänlaisena kulminaatiopisteenä unionin monikielisyyden antamalle painoarvolle, mikä teki siitä merkityksellisen tutkimuskohteen. Aineisto koostuu Euroopan komission tietokannasta löydetyistä Leonard Orbanin ranskankielisistä puheista, joita oli kertynyt yhteensä 16 hänen toimikautensa ajalta. Tutkielmassa puheiden analyysi pohjautuu belgialaisen filosofi Chaïm Perelmanin teorioihin, jotka edustavat 1900-luvun puolessa välissä alkanutta retoriikan tutkimuksen koulukuntaa, jota kutsutaan uudeksi retoriikaksi. Perelmania pidetään yhtenä kyseisen koulukunnan perustajista ja hänen mukaansa uusi retoriikka nojautuu hyvin vahvasti argumentointiin ja yleisön asema on suuressa roolissa. Analyysissa pyritään mm. selvittämään minkälaisia argumentaatiotekniikoita Orban puheissaan käyttää ja onko eri tekniikoiden esiintymistiheydessä havaittavissa jonkinlaisia tendenssejä, sekä kuinka hän mukauttaa argumentaationsa suhteessa yleisöönsä. Tutkielmassa selviää, että erityisesti käytettävien argumentaatiotekniikoiden valinnan osalta tärkeää on se, pyrkiikö Orban vaikuttamaan universaaliyleisöön vai erityisyleisöön. Monin osin kuitenkin selkeiden johtopäätösten vetäminen osoittautui ongelmalliseksi Perelmanin teorioiden suuren monitulkintaisuuden tai määritelmien suppeuden vuoksi.