Browsing by Author "Raade, Elle"

Tutkielmassa tarkastellaan vaihtoehtorahastolainsäädännön ei-ammattimaisille asiakkaille tarkoitettujen sijoittajansuojasäännösten toteuttamistapoja ja niiden vastaavuutta lain tavoitteisiin. Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista (162/2014, AIFML) astui Suomessa voimaan 15.3.2014 ja sillä implementoitiin Euroopan parlamentin ja neuvoston antama vaihtoehtorahastojen hoitajista annettu direktiivi (2011/61/EU, AIFMD). Sääntelyssä vaihtoehtorahastojen markkinointi on ensisijaisesti tarkoitettu suunnattavaksi ainoastaan ammattimaisille asiakkaille, mutta Suomen käyttämän kansallisen harkinnan johdosta mahdollisuus markkinoida vaihtoehtorahastoja on ulotettu myös ei-ammattimaisiin asiakkaisiin. Suomen valitsema kanta perustuu pitkälti perustuslain takaamiin omaisuudensuojaan ja elinkeinonvapauteen. AIFML:n tärkeimpinä tavoitteina on vaihtoehtorahastomarkkinoiden tehokas toiminta ja riittävän sijoittajansuojan turvaaminen. Tutkielmassa arvioidaan ei-ammattimaisia asiakkaita koskevia sijoittajansuojasäännöksiä oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielmassa on omaksuttu normatiivinen lähestymistapa, joka pohtii sitä, minkälainen tulkinta- tai sääntelyvaihtoehto ongelman ratkaisemiseksi tulisi omaksua. Tutkielma on de lege ferenda –tyyppistä tutkimusta, jonka tarkoituksena on antaa kannanotto siitä, minkälaista lainsäädännön tulisi olla. Oikeustaloustieteellisen tutkimussuuntauksen toteuttamisessa on ollut olennaista ottaa huomioon se, miten oikeustieteen ja taloustieteen erilaisia tutkimusmetodeja voidaan yhdistää. Suomenkielinen oikeuskirjallisuus AIFM-lainsäädännöstä on edelleen suppeaa, eikä AIFML:n soveltamisalan määrittely ole yksiselitteistä, joten tutkielmassa on nähty perustelluksi avata syvällisesti vaihtoehtorahaston ja sen hoitajan käsitteet ja lainsäädännön soveltamisala. Tässä on hyödynnetty analogista ja oikeusperiaatteiden mukaista tulkintaa. Klassinen taloustieteellinen argumentaatio pohjautuu olettamalle informaatiotehokkaista markkinoista, joilla päätöksentekijät ovat rationaalisia. Empiirinen käyttäytymistaloustieteellinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että markkinaosapuolet eivät tee rationaalisia päätöksiä, millä perusteella ei-ammattimaisten asiakkaiden korostuneet sijoittajansuojavaatimukset ovat perusteltuja. Taloudellisen päätöksenteon epärationaalisuuden ongelman lisäksi ei-ammattimaiselle asiakkaalle muodostuu kahdenlaisia intressiristiriitatilanteita vaihtoehtorahastotoiminnassa. Ensinnäkin ei-ammattimaisen asiakkaan suhde vaihtoehtorahaston hoitajaan, missä vaihtoehtorahaston hoitajalla on päämies-agentti-teorian mukaisesti kannustin toimia opportunistisesti omien etujensa mukaisesti. Toiseksi ei-ammattimaisen asiakkaan suhde muihin vaihtoehtorahaston sijoittajiin, mikä aiheuttaa mm. negatiivisen valikoitumisen ongelman. Molemmista intressiristiriitatilanteista syntyy peruste ei-ammattimaisen asiakkaan korostettuun sijoittajansuojaan. Rahastoyhtiön oikeudellisesta muodosta tyypillisesti syntyvä sijoittajien rajoitettu vastuu vastaa osaltaan näihin molempiin intressiristitilanteisiin. Ei-ammattimaista asiakasta eksklusiivisesti koskevat sijoittajansuojakeinot ovat arvopaperimarkkinalain (746/2012, AML) ja kuluttajansuojalain (38/1978, KSL) yleissäännökset, avaintietoesite ja ennakkomerkinnän ja varojen varhaisen vastaanottamisen kiellot. Yleissäännökset ovat kaiken kattavia, mutta heikon ennakoitavuutensa takia oikeusvarmuudeltaan haastavia. Avaintietoesite ja ennakkomerkinnän ja varojen varhaisen vastaanottamisen kiellot täydentävät sääntelyä. Tutkimustuloksena on ensinnäkin se, että ei-ammattimaisia asiakkaita kohtaan korostuneen sijoittajansuojasääntelyn on katsottava olevan ylipäänsä oikeutettua sen markkinahäiriöitä estävän vaikutuksen johdosta, ei-ammattimaisten asiakkaiden ollessa heikompia osapuolia ja tehokkaiden markkinoiden toiminnan edellyttäen yhdenvertaisesti toimivia markkinaosapuolia. Toiseksi, valitut sääntelykeinot vaikuttavat vaihtoehtorahaston hoitajaa hallinnollisesti suhteellisen vähän rasittavilta, mutta ei-ammattimaiselle asiakkaalle suhteellisen hyödyllisiltä keinoilta. Sääntelystrategisesti valitut sääntelykeinot ovat kuitenkin ristiriitaisia. Toisaalta avaintietoesitteen olemassaololla annetaan ymmärtää, että informaation tarjoaminen ja lisääminen ovat riittäviä sijoittajansuojakeinoja. Samaan aikaan kuitenkin indikoidaan, että informaation lisääminen ei suojakeinona riitä, vaan edellytetään erillisiä vaihtoehtorahaston hoitajaa sitovia kieltoja.