Browsing by Author "Raatesalmi, Oliver"

Suomessa tehdään vuosittain noin 240 munuaissiirtoa ja siirtojen määrä on kasvamassa. Verrattuna dialyysihoitoon munuaisensiirto antaa potilaalle pidemmän elinajanennusteen sekä paremman elämänlaadun. Munuaisensiirto on lisäksi kustannustehokasta dialyysihoitoon verrattuna. Suomessa suurin osa (85%) munuaissiirteistä tulee aivokuolleelta elinluovuttajalta. Loput siirteet tulevat eläviltä luovuttajilta, mutta maailmalla käytetään myös verenkierron pysähtymiseen menehtyneitä elinluovuttajia. Aivokuolema aiheuttaa elinluovuttajalle verenkierronsäätelyn häiriöitä sekä muutoksia immuuni- ja hyytymisjärjestelmiin. Lisäksi munuaissiirteen kylmä- ja lämminsäilytys sekä verenkierron palauttaminen aiheuttavat siirteelle iskemia-reperfuusio vaurion. Tämä voi aiheuttaa munuaissiirteen hidastuneen käynnistymisen (delayed graft function, DGF) aiheuttaen dialyysihoidon tarpeen. Munuaissiirteen hidastuneen käynnistymisen yleisyys Suomessa on tällä hetkellä noin 25%. Tässä tutkielmassa on analysoitu 100 munuaissiirtopotilaan muodostama aineisto. 89 munuaissiirteistä oli Suomesta ja 11 munuaissiirrettä saatiin Pohjoismaisen jakeluverkoston kautta. Munuaissiirrot on tehty vuosina 2015-2016. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä elinluovuttajaan liittyvät tekijät vaikuttavat DGF:n kehittymiseen. 30%:lle aineiston potilaista kehittyi DGF. Tilastollisesti merkittäviä tekijöitä DGF:n kehittymiselle olivat elinluovuttajan BMI ja verenpainetauti. Tutkimus tuo vahvistusta jo aikaisemmin tiedossa olleille DGF:n riskitekijöille suomalaisessa aineistossa. DGF lisää munuaissiirtoon liittyviä kustannuksia ja huonontaa siirteen pitkäaikaisennustetta. DGF:lle altistavat tekijät ovat suurelta osin elinluovuttajaan liittyviä (64%). Tämä puoltaa ajantasaisten ja yhtenäisten elinluovuttajan hoito-ohjeiden käyttöä.