Browsing by Author "Romanainen, Paula"

Tämä tutkielma tarkastelee terrorismin turvallistamista Yhdysvalloissa ja Venäjällä vuosina 1999–2004. Tutkielman tarkoituksena on antaa kuva siitä, millaisia määritelmiä terrorismille on annettu ja miten termin käyttö on mahdollisesti muuttunut käsiteltävän ajanjakson aikana. Näiden tulosten perusteella analysoidaan terrorismin turvallistamista, turvallistamisen poliittista merkitystä sekä tarkastellaan Yhdysvaltojen ja Venäjän arvovaltaa maailmanpolitiikassa. Terrorismin sisältöä eritellään turvallistamisteorian käsitteiden avulla teorialähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Aineistona on Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien puheita ja kannanottoja vuosilta 1999–2004 sekä saman ajanjakson aikana julkaistuja turvallisuusdokumentteja. New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneet terrori-iskut syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 nostivat terrorismin tutkimuksen merkittävään asemaan. Tutkimuksessa joudutaan kuitenkin jatkuvasti ottamaan kantaa siihen, mitä terrorismi itse asiassa on. Yleisesti hyväksytyn määritelmän puuttuminen vaikeuttaa tutkimusalan kehitystä ja mahdollistaa termin poliittisen hyödyntämisen. Terrorismin poliittinen hyödyntäminen on avannut mahdollisuuden myös terrorismin käsitteen laajentamiselle, mistä käytetään tässä tutkielmassa kuvailevaa termiä terrorillistaminen. Tällä viitataan tilanteeseen, jossa terrorismin käsite saa niin monta erilaista merkitystä, että sen sisältö hämärtyy. Jatkuva laajeneminen aiheuttaa sen, että terrorismi tarkoittaa lopulta yhtä aikaa kaikkea ja ei mitään. Kööpenhaminan koulukunnan piirissä syntyneen turvallistamisteorian perusajatuksena on, että turvallisuutta tehdään eli rakennetaan puheen avulla. Ajattelu pohjautuu puheaktiteoriaan, jonka mukaan turvallisuuden merkitys ei tule siitä, että sillä viitataan johonkin todelliseen, vaan lausuminen itsessään on merkityksellinen teko. Turvallisuutta rakentamalla jokin tietty tapaus nostetaan merkittävään asemaan olemassaolon turvaamiseksi, ja tätä kautta vaaditaan erityisoikeus käyttää kaikkia tarpeellisia toimia ja keinoja uhkaa vastaan. Kyseessä on tilanne, jossa haetaan oikeutusta luopua normaalista politiikasta ja yhteisistä säännöistä julistamalla poikkeustila. Yhdysvaltojen ja Venäjän turvallisuusdokumentteja ja puheita vertailtaessa huomionarvoista on keskustelujen kehityksen suunta. Venäjä on argumentoinut terrorismin maailmanlaajuisen uhan puolesta jo tarkasteltavan ajanjakson ensimmäisestä vuodesta lähtien, kun taas Yhdysvallat ei ollut mukana samalla tasolla ennen vuotta 2001. Yhdysvaltojen sota terrorismia vastaan on kuitenkin esimerkki onnistuneemmasta turvallistamisesta kuin Venäjän pyrkimys vastaavaan esimerkiksi Tšetšenian sodassa. Venäjä on käynyt sotaa terrorismia vastaan paljon Yhdysvaltoja kauemmin, mutta vasta 9/11 antoi Venäjän toiminnalle oikeutuksen muun maailman silmissä. Ennen tätä sotatoimet Tšetšeniassa ja muualla Kaukasuksella oli tuomittu jyrkästi. Turvallistaminen ja terrorismin aiheuttamasta uhasta puhuminen tapahtuvat Venäjän ja Yhdysvaltojen tapauksessa eri tasoilla. Venäjä on kansainvälisen lainsäädännön ja YK:n toimivallan korostamisesta huolimatta siirtynyt voimakkaammin valtiotason turvallistajaksi, kun taas Yhdysvallat harjoittaa selkeämmin makrotason turvallistamista. Maailmanpoliittisten valtakysymysten lisäksi terrorismin turvallistaminen on avannut mahdollisuuden terrorismin uhkakuvan laajentamiselle. Analyysin tulosten perusteella mikä tahansa toinen, omasta näkökulmasta katsottuna sivistymätön taho voidaan leimata terroristiksi.