Browsing by Author "Romanova, Maria"

Levitysoikeuden sammuminen kehittyi työkaluksi tekijänoikeuden ja EU:n sisämarkkinoiden väliseen tasapainotteluun. Nykyään se on kirjattu useampaan tekijänoikeutta koskevaan direktiiviin, joista tutkielman keskiössä on tekijänoikeusdirektiivin 4 artiklan 2 kohta. Oikeudenhaltijan yksinoikeus levittää teoskappale sammuu, kun hän tai joku hänen suostumuksellaan on saattanut kyseisen teoskappaleen ensimmäistä kertaa unionin markkinoille myymällä se tai siirtämällä omistusoikeus muutoin. Käytännössä sammuminen mahdollistaa teosten jälkimarkkinat. Kun oikeudenhaltija on laskenut teoskappaleen liikkeelle ja saanut tästä kohtuullisen korvauksen, ei hänen ole perusteltua kontrolloida sen edelleen luovuttamista ja vaatia lisäkorvausta. Nopea tekninen kehitys on mullistanut markkinoita, mikä haastaa myös 90-luvulta juurensa juontavan sammumissäännöstön. Oikeustila on epäselvä sen suhteen, soveltuuko tekijänoikeusdirektiivin 4 artiklan 2 kohta myös digitaalisten teosten levitystoimiin verkossa? Tästä tutkielmassa käytetään termiä digitaalinen sammuminen, jota käsitellään tarkastelemalla aihetta koskevaa oikeuskäytäntöä. Tutkielman kannalta merkittävimmät tapaukset ovat ohjelmistoja koskeva C-128/11 UsedSoft sekä tuorein e-kirjoja koskeva C-263/18 Tom Kabinet. Tarkoituksena on kartoittaa haasteita, joita tekijänoikeusdirektiivin 4 artiklan 2 kohdan soveltamisesta digitaaliseen ympäristöön aiheutuu, ja niiden syitä. Tutkielmassa esitetään, että digitaalinen sammuminen kohtaa useita kipukohtia, jotka liittyvät levitysoikeuden rajankäyntiin muiden tekijänoikeuden taloudellisten oikeuksien kanssa. Nämä ovat puolestaan oireita, jotka liittyvät EUT:n teknologiasokeaan tapaan pakottaa uudet teknisen kehityksen mahdollistamat tilanteet analogisen maailman raameihin. Tutkielmassa tarkastellaan myös Tom Kabinet -ratkaisun vaikutuksia digitaalisen sammumisen oikeustilaan, sillä se on ainoa puhtaasti tekijänoikeusdirektiivin sammumissäännöstä koskeva tapaus. Kriittisen tarkastelun jälkeen tapaus osoittautuu ylläpitävän levitysoikeuden sammumisen vanhentunutta status quota, jossa merkitystä on teoksen fyysisellä luonteella. Kun lainsäädännön kohteena oleva todellisuus muuttuu myös oikeusvarmuuteen liittyvät kysymykset ajankohtaistuvat. Oikeusvarmuudella ei ole kuitenkaan yhtä vakiintunutta määritelmää, vaan sillä voidaan perustella myös toisilleen vastakkaisia näkemyksiä. Tutkielmassa operationalisoidaan dynaaminen oikeusvarmuus, jonka avulla ylläpidetään vakautta eli sammumisen taustalla olevaa etujen tasapainoa muutoksen keskellä. Lopuksi päädytään siihen, että dynaaminen oikeusvarmuus edellyttää lainmuutosta.