Browsing by Author "Rosenberg, Kaisa"

Tutkimuksessa tarkastellaan pääkaupunkiseudulla asuvien slangikäsityksiä. Tavoitteena on selvittää, millaisesta ilmiöstä slangissa vastaajien mielestä on kyse. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon vastasi kaikkiaan 133 henkilöä kolmesta eri ikäryhmästä. Lomakkeessa kysyttiin slangin puhuma-aluetta, iän ja sosiaalisten taustatekijöiden vaikutusta slangin käyttöön sekä yleisiä käsityksiä slangista. Lomakkeen sanastotehtävässä pyydettiin ympyröimään sanalistalta slangiksi miellettävät sanat. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan omaa slanginkäyttömääräänsä sekä kertomaan, mistä he slangisanoja mahdollisesti omaksuvat. Tutkimus kuuluu kansanlingvistiseen tutkimusalaan. Tutkimuksessa ilmenee, että slangikäsitykset jakautuvat kahdeksaan eri kategoriaan, jotka pohjautuvat suurelta osin siihen, keitä vastaaja pitää slangin puhujina. Näissä kategorioissa slangi nähdään nuorten helsinkiläisten, vanhojen helsinkiläisten, kaikenikäisten helsinkiläisten, pääkaupunkiseudulla asuvien, kaupungeissa asuvien, tietyllä muulla alueella asuvien, tiettyyn ryhmään kuuluvien tai kaikkien suomalaisten puheena ikään tai asuinpaikkaan katsomatta. Slangin ominaisuuksista vastaajat ovat maininneet selvästi useimmin sanastoon liittyviä piirteitä, kuten lainasanojen runsauden, sanojen muokkaamisen, uudet sanat, sanaston nopean muuttumisen sekä sanojen ymmärtämisen vaikeuden. Äänne- ja muoto-opillisista piirteistä on mainittu sanojen lyhentely, ja prosodisista piirteistä puhetapa, ääntämys, nopeatempoisuus, painotus, rytmi, nuotti sekä helsinkiläinen s. Tutkimuksen mukaan slangi mielletään kaikissa ikäryhmissä vahvimmin nuorten käyttämäksi kielimuodoksi. Vastaajien mukaan slangia käytetään ja kehitetään nuorena, jonka jälkeen pitäydytään kerran opitussa slangissa. Osin tästä syystä eri ikäpolvien slangit mielletään yleensä keskenään erilaisiksi. Kaikissa ikäryhmissä slangiksi mielletään yleisimmin vanhat ruotsalais- ja venäläisperäiset slangisanat. Tutkimuksen perusteella slangin käytöllä ajatellaan olevan identiteettiä luovia ja muita sosiaalisia merkityksiä. Lisäksi slangin käytön katsotaan olevan hyvin tilannesidonnaista. Nuoret vastaajat suhtautuvat slangiin sallivammin kuin muunikäiset vastaajat: heidän vastauksissaan sosiaalisten taustatekijöiden vaikutus slangin käyttöön näyttäytyy pienempänä kuin muunikäisten vastauksissa, ja he sijoittavat slangin muita ikäryhmiä useammin Helsinkiä laajemmalle alueelle eli todennäköisesti mieltävät slangiksi sellaisiakin kielimuotoja, jotka eivät muunikäisten vastaajien mielestä sisälly slangin käsitteeseen. Oman slanginkäyttönsä vastaajat arvioivat keskimäärin varsin vähäiseksi jopa niissä vastaajaryhmissä, joissa slangikäsitys on kaikista väljin. Tämä saattaa viitata siihen, että slangiin suhtaudutaan jokseenkin normatiivisesti eikä oman kielimuodon ajatella vastaavan mahdollista oikean slangin ideaalia. Slangia nimitetään aineistossa varsin usein murteeksi, ja tutkimus tarjoaa viitteitä siihen, että termiä voidaan käyttää yleisnimityksenä puhetavalle. Toisaalta murteen ja slangin suhteesta on myös johdettavissa hypoteesi, jonka mukaan eri-ikäiset vastaajat hahmottavat kielen rakenteen eri tavoin: nuoret vastaajat mainitsevat usein, että esimerkiksi eri murteilla voi olla omat erilliset slanginsa. Muunikäisten vastauksissa slangi näyttäytyy murteiden kanssa rinnakkaisena ilmiönä. Tämä hypoteesi vaatisi kuitenkin lisää tutkimusta, jotta johtopäätökset olisivat mahdollisia.