Browsing by Author "Saarinen, Toni"

Pro gradu -tutkielmassani esitän, että moderneja salaliittoteorioita, jotka ovat merkittävä tekijä nykyisessä informaatiopainotteisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, on mahdollista tutkia tieteellisen myyttitutkimuksen metodein ja käsittein. Tämän jälkeen osoitan rinnastuksen toimivuuden soveltaen myyttitutkimuksen työkaluja keräämääni verkkoaineistoon, joka koostuu viime vuosina kirjoitetuista salaliittoteoreettisista teksteistä. Tutkielmani ensimmäisessä osassa määrittelen ensin käsitteen “moderni” kiinnittäen huomiota eräisiin modernin piirteisiin, jotka osaltaan selittävät salaliittoteorioita. Tämän jälkeen esittelen sekä historiallisia että nykyisiä tieteellisiä näkemyksiä salaliittoteorioiden ominaispiirteistä, rakenteista ja funktioista. Huomioni keskittyy ensisijaisesti niin kutsuttuun Uuden maailmanjärjestyksen salaliittoteoriaan, joka kuvaa salaisen tahon toteuttamaa laajamittaista suunnitelmaa diktatuurisen maailmanvaltion perustamiseksi. Seuraavaksi muotoilen käsitykseni myyteistä suhteessa vanhempaan ja uudempaan myyttien tutkimukseen ja käyn läpi ne nykypäivän myyttitutkimuksen käsitteet, jotka ovat tutkielmani kannalta oleellisia. Lopuksi yhdistän edellä mainitut teoriataustat perustellakseni sen, että salaliittoteoriat muistuttavat myyttejä ominaisuuksiltaan, rakenteiltaan ja funktioiltaan ja että ne ovat tutkittavissa samoista teoreettisista lähtökohdista kuin myytit. Esitän, että niitä voi nimittää salaliittomyyteiksi. Näen salaliittomyyttien tutkimuksessa erityisen hyödylliseksi “myyttisen diskurssin” käsitteen. Sen avulla on mahdollista etsiä salaliittoteoreettisuuden myyttisiä piirteitä laajemminkin kaikenlaisesta symbolisesta viestinnästä ja kielenkäytöstä. Tutkielman toisessa osassa analysoin seitsemän suomalaisen verkkosivun kirjoituksista koostuvan aineistoni myyttisiä diskursseja, joita kirjoittajat hyödyntävät Uutta maailmanjärjestystä kuvatessaan. Aineisto sisältää niin äärioikeiston poliittisia tekstejä kuin new age -piirien uushenkisiä kirjoituksiakin. Analyysin tuloksena aineistosta nousee esiin neljään kategoriaan sijoittuvia diskursseja: ensimmäinen kuvaa jatkuvaa epäluuloa “pintaan” eli siihen, mikä on välittömästi nähtävissä, ja painottaa totuuden löytyvän syvemmältä; toinen esittää salaliittomyyttisen vastustajan äärimmäisenä pahana, joka on hyvin voimakas mutta silti voitettavissa; kolmas hahmottelee tämän vastustajan historiallisesti jättimäistä suunnitelmaa, jonka tavoite on monien alistaminen yhdeksi; neljäs kategoria koostuu keinoista, joita salaliittoteoreetikot esittävät mainitun suunnitelman vastustamiseksi. Johtopäätöksenä totean, että salaliittoteoriat ovat niihin uskoville tärkeitä maailman käsitteellistämisen tapoja sekä myyttistä, arkilogiikan ylittävää kieltä, minkä vuoksi niiden kumoaminen esimerkiksi tieteellisistä lähtökohdista usein epäonnistuu. Salaliittoteoriat muodostavat pikemminkin oman, laaja-alaisen uskomusjärjestelmänsä. Siinä tapauksessa kriittinen myyttitutkimus, joka tutkii analyyttisesti salaliittoteorioiden merkityksiä ja funktioita, on hyödyllisempi kuin niiden totuusarvoja punnitseva lähestymistapa.