Browsing by Author "Saarinen, Ville A."

Tutkielma käsittelee rangaistuksen määräämistä monitieteisesti rikosoikeuden, prosessioikeuden ja kognitiivisen psykologian näkökulmista. Tutkielmassa esitetään päätöksenteon tutkimuksen alaan kuuluvan tutkimuskirjallisuuden pohjalta psykologisesti realistinen kuva rangaistuksen määräämisestä kognitiivisena prosessina. Rangaistusseuraamuksen perustelemista tarkastellaan käyttäen aineistona käräjäoikeuksien seuraamusperusteluja. Tuomarit ja monet muut ammattilaiset ovat siinä käsityksessä, että heidän ammattitaitonsa kehittyy kokemuksen myötä. Esimerkiksi juuri tuomarin päätöksentekoympäristö on kuitenkin sellainen, että vaikka itsevarmuus kasvaakin kokemuksen karttuessa, ns. implisiittistä oppimista eli intuitioiden kehittymistä ei tapahdu. Tämä edellyttäisi päätöksentekoympäristöltä riittävää ennustettavuutta ja välitöntä palautetta onnistumisista ja epäonnistumisista. Tuomari, erityisesti rangaistuksen määrääjä, ei tee työtään tällaisessa ympäristössä vaan varsin vaihtelevassa ympäristössä, jossa palaute on erittäin harvinaista ja epäsäännöllistä. Tällainen ympäristö altistaa päinvastoin epäolennaisten seikkojen hiipivälle vaikutukselle ja väärien heuristiikkojen kehittymiselle. Tuomarin täytyy kehittää ammattitaitoaan tietoisella, systemaattisella opiskelulla eikä luottaa siihen, että päätöksenteko kehittyisi kokemuksen myötä kuin itsestään. Tutkitut perustelut ovat törkeästä pahoinpitelystä tuomittujen rangaistusseuraamusten perusteluja. Törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko mahdollistaa normaalisti vain ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen, joten tuomarin päätöksenteko muodostuu näissä tapauksissa vankeusrangaistuksen keston mittaamista ja vankeuslajin valinnasta. Rikoslain järjestelmässä nämä osaratkaisut pitäisi tehdä erikseen ja painottaen osittain eri perusteita. Mittaamisratkaisu tulisi tehdä ensin. Perusteluista kuitenkin havaitaan, että näitä rangaistuksen aspekteja ei aina perustella erikseen vaan vankeusrangaistuksen kesto ja laji (ehdollinen tai ehdoton) perustellaan varsin usein samalla kertaa ja samoin perustein. Tämä on tutkielmassa kutsuttu holistiseksi perustelutavaksi. Silloin kun mainitut osaratkaisut perustellaan erikseen, vankeuslajia perustellaan erityisesti rikostaustalla. Tällöin jää epäselväksi, onko teonpiirteitä otettu enää tässä vaiheessa huomioon, kuten rikoslain mukaan pitäisi. Lisäksi vankeuslajin valinta perustellaan ja siis oletettavasti tehdään joskus ennen mittaamisratkaisua, joskin tämä vaihtoehto on melko harvinainen. Suomessa ei ole tehty kokeellista tutkimusta tuomarin päätöksenteosta, ja tutkielmassa esitetäänkin useita mahdollisia koeasetelmia tätä tarkoitusta varten. Rikosoikeudellisessa ja prosessilainsäädännössä tulee ottaa huomioon päätöksenteon kognitiiviset reunaehdot. Rangaistuksen määräämisen löyhä sääntely yhdistettynä mittaamisprejudikaatteihin vaikuttaa jokseenkin toimivalta ratkaisulta.