Browsing by Author "Salonen, Anna-Maria"

Rautakauden ja keskiajan taitteessa siirrytään Länsi-Suomen alueella polttohautauksesta ruumishautaukseen. Samalla myös esineistön määrä hautauksissa vähenee ja lopulta häviää kokonaan. Tämä on merkki ideologisesta muutoksesta hautauskulttuurissa, joka todennäköisesti johtuu kristinuskon leviämisestä Suomeen. Tässä opinnäytetyössä pohditaan hautaustavan muutosta ja uskonnon vaihdosta rautakauden ja keskiajan taitteessa Ala-Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella. Aihetta on lähestytty pohtimalla ideologian ja mentaliteetin muutosta yhteisössä, symbolien käyttöä, rituaalien merkitystä sekä kultin jatkuvuutta. Uskonnon vaihdoksessa on myös pohdittu muutoksen tapaa synkretismin ja akkulturaation käsitteiden kautta. Työn aikarajaus on viikinkiajan alusta ristiretkiajan loppuun, eli noin 800–1200 jKr. Ajanjakso kattaa varhaisimmat merkit hautaustavan muutoksesta ruumishautauksen vakiintumiseen asti. Työssä käsitellään seitsemän eri kalmiston hauta-aineistoa, joista syvällisemmin paneudutaan Euran Luistarin kalmistoon, joka on Suomen suurin ja perusteellisimmin tutkittu ja julkaistu rautakautinen ruumiskalmisto. Luistarin vertailuaineistona käytetään Ulvilan Liikistön, Liedon Ristinpellon, Kaarinan (nyk. Turku) Kirkkomäen, Köyliön Vanhakartanon kalmiston C, Halikon Rikalan ja Halikon Kirkkomäen kalmistoja. Lisäksi vertaan Luistarin aineistoa muihin Euran ruumiskalmistoihin. Kalmistot ovat valikoituneet sen perusteella, että ne ovat Luistarin kanssa suurin piirtein saman ikäisiä, niistä on löydetty esineettömiä hautauksia ja ne ovat riittävän hyvin tutkittu ja julkaistu. Työn lähtökohtana on ollut arvioida, voidaanko ruumiskalmistoissa nähdä merkkejä kristinuskon omaksumisesta. Kalmistojen kristillisyyttä voidaan arvioida mm. ruumishautauksen omaksumisen, hautaussuunnan, arkkujen käytön, hauta-antien, ristiriipusten esiintyvyyden ja vainajien käsien asennon kautta. Tämän työn pääpaino on esineettömien hautausten tulkinnassa, sillä esineettömän hautauksen katsotaan usein edustavan kristinuskon omaksumista. Esineettömät hautaukset ovat arkeologiassa erittäin vähän tutkittu aihe. Esineettömiä hautauksia ei aina ole edes uskallettu tulkita hautauksiksi, jolloin arkeologiseen hauta-aineistoon on vaarassa muodostua jopa yhden, varhaista kristillisyyttä edustavan ajanjakson aukko. Aineiston perusteella voidaan todeta, että hautauskulttuurissa tapahtuu merkittäviä muutoksia työssä käsiteltynä ajanjaksona. Kalmistojen hautauksissa korostuu aseiden ja työkaluja asteittainen vähentyminen ja lopulta löydöttömien hautausten määrän kasvu. Kalmistot olivat hauta-aineistoltaan melko samankaltaisia, joskin jokaisella kalmistolla oli omat erityispiirteensä, jolla se erottui muista. Aineistossa oli selkeästi nähtävissä kristillisiä vaikutteita, mutta koska vielä 1000–1200 -luvuillakin kirkon asema oli Suomessa vakiintumatonta, oli kalmistojen hautaustavoissa havaittavissa eroja mm. arkun käytön yleisyydessä ja hautojen varusteluissa. Tutkittaessa kalmistoja, tulisi ne aina nähdä kokonaisuuksina. Yksittäisen haudan kristillisyyttä on lähes mahdotonta tulkita, mutta kalmistokohtaisia päätelmiä voidaan tehdä. Tämä edellyttää kuitenkin kalmiston kaikkien hautausten ja hautojen ulkopuolisten ilmiöiden, kuten mahdollisten aita- ja ojarakenteiden huomioimista tutkimuksessa.