Browsing by Author "Sarlin, Laura"

Oikeus hakea turvapaikkaa on turvattu Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vuodelta 1948 sekä eräissä alueellisissa ihmisoikeussopimuksissa. Monet pakolaisoikeuteen ja ihmisoikeuksiin erikoistuneet asiantuntijat sekä järjestöt puhuvat oikeuden olemassaolon puolesta. Oikeutta hakea turvapaikkaa ei ole kuitenkaan turvattu yhdessäkään maailmanlaajuisesti voimassa olevassa sitovassa valtiosopimuksessa. Päinvastoin, valtiot ovat nimenomaisesti kieltäytyneet sopimasta oikeuden sisällyttämisestä valtiosopimusoikeuteen ja toimillaan toistuvasti vastustavat yksilöiden oikeutta hakea turvapaikkaa kieltämällä heidän maahantulonsa rajalla tai jopa valtion alueen ulkopuolella. Vaikka oikeus hakea turvapaikkaa ei sellaisenaan sisälly kansainvälisen oikeuden lähteisiin, tämä oikeus voidaan muodostaa muiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen kautta. Kansainväliseen pakolaissopimukseen ja lukuisiin kidutuksen kieltäviin ihmisoikeussopimuksiin sisällytetty palauttamiskielto (non-refoulement) kieltää valtioita palauttamasta henkilöitä sellaisiin valtioihin, joissa heitä uhkaa vaino tai kidutus. Oikeus hakea turvapaikkaa perustuu siihen, että palauttamiskieltoa noudattaakseen valtioiden tulee käytännössä selvittää henkilön suojelun tarve ennen tämän palauttamista. YK:n pakolaisjärjestö ja ihmisoikeustuomioistuimet, ennen kaikkea Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ovat tulkinneet palauttamiskiellon soveltuvan myös sellaiseen henkilöön valtion alueen ulkopuolella, joka on kyseisen valtion määräysvallassa. Yhdessä laittoman maahantulon rankaisemisen kieltävän säännöksen ja oikeuden lähteä maasta kanssa palauttamiskielto luo yksilölle oikeuden hakea turvapaikkaa. Palauttamiskiellon lisäksi myös syrjinnän kielto ja oikeus perhe-elämään voivat luoda oikeuden hakea turvapaikkaa. Syrjinnän kielto ei kuitenkaan lähtökohtaisesti koske erottelua valtion omien kansalaisten ja muiden valtioiden kansalaisten välillä. Sen sijaan se soveltuu tilanteisiin, joissa valtio perusteettomasti kohtelee eri tavoin eri väestöryhmiä. Henkilö voi hakea puolestaan oikeuden perhe-elämään nojalla lupaa sisäänpääsyyn valtioon, jossa hänen lähisukulaisensa oleskelee. Sekä syrjinnän kiellon että oikeuden perhe-elämään vaikutus oikeuden hakea turvapaikkaa olemassaololle on kuitenkin rajallinen verrattuna maahantulokieltoon. Vaikka voidaan todeta, että henkilöllä on oikeus hakea turvapaikkaa, valtioilla on täysivaltaisuutensa nojalla oikeus rajoittaa maahantuloa. Tämä oikeus on tunnustettu toistuvasti kansainvälisessä oikeudessa, myös pakolaisoikeudessa. Siksi valtion täysivaltaisuuden rajoittamisen tulee perustua kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuihin sääntöihin. Edellä mainitut palauttamiskielto, syrjinnän kielto sekä oikeus perhe-elämään voivat ainakin tietyissä tilanteissa rajoittaa valtion oikeutta säädellä maahantuloa. Rajoitukset tulee kuitenkin arvioida tapauskohtaisesti, eikä oikeus hakea turvapaikkaa missään nimessä luo yksilöille yleistä oikeutta maahantuloon.