Browsing by Author "Sarparanta, Tuomas"

Tutkielmassa pyritään vastaamaan ensinnäkin kysymykseen siitä, onko kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen puutteesta yhteydessä koulukiusaamisen kohteena olemiseen. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, voidaanko koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä selittää koulujen eroilla oppilaiden kokeman keskimääräisen luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen suhteen. Tutkielma kytkeytyy sosiaalista tukea ja kiusaamista koskevan tutkimuskirjallisuuden lisäksi sosiaalista pääomaa käsitteleviin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu paikallisyhteisöjen sosiaalisen pääoman merkitystä. Aineistona tutkielmassa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamasta vuoden 2017 Kouluterveyskyselystä (8.- ja 9.-luokkalaiset) rajattua osa-aineistoa, jossa oli yhteensä 51 619 vastaajaa jakautuneena 399 yksittäiseen kouluun. Analyysimenetelmänä toimi kaksitasoinen logistinen regressio (satunnaisvakiomalli, random intercept model). Tutkielmassa käytetyt keskeisimmät selittävät muuttujat luokiteltiin yksilötason selittäviin muuttujiin (oppilaan kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisesta tuesta) sekä koulutason selittäviin muuttujiin (luokkatovereiden sekä opettajien tuen koulukohtainen keskiarvo ja keskihajonta). Lisäksi analyyseissa otettiin huomioon muita aiempien tutkimusten perusteella relevantteja yksilötason selittäviä muuttujia (sukupuoli, luokka-aste, perhetekijät, vertaissuhteet ja mielenterveys). Tutkielman keskeinen tulos on, että mitä vähemmän oppilas koki saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, sitä suurempi oli oppilaan kiusaamisen kohteena olemisen veto (odds). Esimerkiksi niiden oppilaiden, jotka eivät kokeneet koskaan saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, kiusaamisen kohteena olemisen veto oli noin viisinkertainen luokkatovereiden tukea aina saaneisiin verrattuna, kun kaikki selittävät muuttujat otettiin huomioon. Sen sijaan kokemus opettajien sosiaalisen tuen puutteesta ei kasvattanut kiusattuna olemisen vetoa, kun kaikki selittävät muuttujat huomioitiin: opettajien sosiaalista tukea aina kokeneiden oppilaiden veto oli suurempi kuin niiden, jotka eivät kokeneet saaneensa opettajilta lainkaan tukea tai jotka kokivat saaneensa opettajien tukea usein tai joskus. Tähän tulokseen liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä. Lisäksi tulokset antavat ainoastaan viitteitä siitä, että koulujen erot luokkatovereiden ja opettajien keskimääräisen sosiaalisen tuen suhteen saattavat selittää koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä. Tulosten mukaan luokkatovereiden sosiaalisen tuen puute on merkittävä kiusattuna olemisen riskitekijä, ja tämä havainto vastaa aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Sen sijaan opettajien sosiaalista tukea koskevat tulokset ovat osittain ristiriidassa aiemman tutkimustiedon kanssa, joten erityisesti opettajien sosiaalisen tuen yhteyttä kiusaamiseen tulisi tutkia lisää. Aineiston koulut olivat myös hyvin samankaltaisia keskimääräisen sosiaalisen tuen tason suhteen, joten jatkotutkimuksissa saattaisi olla tarpeen käyttää tarkempia sosiaalisen tuen mittareita ja ottaa tarkasteluihin mukaan koulutason lisäksi myös luokkataso.