Browsing by Author "Sassi, Katariina"

Teknologian kehityksen myötä erilaisten digitaalisten alustojen yleistyminen on mahdollistanut yksityishenkilöiden välisen tavaroiden ja palveluiden myymisen ja tarjoamisen ennennäkemättömässä mittakaavassa. Nopea kehitys on samalla johtanut avoimiin kysymyksiin voimassaolevan lainsäädännön suhteen. Käsittelen tutkielmassa yksityishenkilöiden välisiä tavaroiden ja palveluiden luovutusta koskevia sopimuksia, jotka solmitaan elinkeinonharjoittajan tarjoaman digitaalisen alustan välityksellä. Tutkielman näkökulma on kuluttajansuojaoikeudellinen. Tutkimustehtävänäni on selvittää, minkälaisia velvollisuuksia digitaalisen alustan tarjoajalla on suhteessa alustaa hyödyntäviin yksityishenkilöihin, sekä tuleeko digitaalisen alustan tarjoajan joillakin perusteilla katsoa olevan vastuussa yksityishenkilöiden alustan välityksellä solmimasta sopimuksesta. Toisena tutkimustehtävänäni tarkastelen yksityishenkilöiden välistä sopimussuhdetta sekä sitä, millä edellytyksillä digitaalisen alustan välityksellä tavaroita tai palveluja tarjoava yksityishenkilö tulee katsoa kuluttajansuojalain tarkoittamaksi elinkeinonharjoittajaksi. Tutkimusmetodini on lainopillinen. Digitaalisen alustan tarjoaja on vastuussa tarjoamansa palvelun tarkoituksenmukaisesta toiminnasta suhteessa alustaa hyödyntäviin kuluttajiin. Digitaalisen alustan tarjoajan tulee myös täyttää tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajana tietoyhteiskuntakaaren asettamat tiedonantovelvoitteet, sekä esimerkiksi kuluttajansuojasäännöksistä seuraavat tiedonantovelvoitteet suh-teessa alustaa hyödyntäviin kuluttajiin. Vallitsevan sääntelytilanteen valossa ei ole kuitenkaan täysin selvää millä perusteilla digitaalisen alustan tarjoajan tulee informoida omasta asemastaan välittäjänä suhteessa alustaa hyödyntäviin kuluttajiin. Tehokkaastikaan täytetty tiedonantovelvollisuus ei toisaalta poista mahdollisuutta siitä, että digitaalisen alustan tarjoajan tulisi tästä huolimatta katsoa olevan vastuussa yksityishenkilöiden välisestä sopimuksesta. Vastuu seuraa suoraan, mikäli kyseeseen tulee kuluttajansuojalain 12 luvun 1 §:n mukainen välittäjän vastuuta koskevan säännöksen soveltuminen. Mikäli KSL 12:1 ei ole sovellettavissa, tulee tarkastella sitä, minkälainen määräys- ja vaikutusvalta digitaalisen alustan tarjoajalla on alustan välityksellä solmittavien yksityishenkilöiden välisiin sopimuksiin. Tarkasteltaessa sitä, tuleeko digitaalista alustaa hyödyntäen tavaroita tai palveluja myyvä yksityishenkilö katsoa kuluttajansuojalain tarkoittamaksi elinkeinonharjoittajaksi, keskeisiksi edellytyksiksi nousevat toimintaan liittyvä ammattimaisuus sekä taloudellinen tarkoitus. Ammattimaisuuskriteeriin on yleisesti liitetty se, että toiminnalla on oltava jonkinasteinen ajallinen kesto ja jatkuvuus. Taloudellisen tarkoituksen vaatimus täyttyy yleensä silloin, jos toiminnasta suoritetaan rahallinen korvaus. Tavaroiden myymisen osalta huomiota tulee kiinnittää siihen, myykö henkilö tavaroita, jotka on alun perin ostettu henkilön oman kotitalouden käyttöön ja onko tavaroita hyödynnetty siinä tarkoituksessa vai onko tavarat esimerkiksi alun perinkin hankittu jälleenmyyntitarkoituksessa. Palveluiden tarjoamisen osalta tarkastelussa nousee keskeiseksi se, suoritetaanko palvelun suorittamisesta korvaus. Vaikka myyjä tulisikin katsoa kuluttajansuojalain tarkoittamaksi elinkeinonharjoittajaksi, ongelmia voi liittyä siihen, ettei myyjä itse ole tietoinen juridisesta asemastaan solmiessaan sopimuksia digitaalisen alustan välityksellä. Tällöin myöskään ostaja ei useimmiten ole tietoinen omasta juridisesta asemastaan ja hänelle kuuluvista oikeuksista. Digitaalisen alustan tarjoajalle asetettava tiedonantovelvollisuus näyttäisi korostuvan myös toisen tutkimustehtävän yhtey-dessä. Digitaalisen alustojen toiminta ja tekniset elementit tulisi rakentaa siten, että osapuolet ovat selvillä omasta asemastaan ja heille kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista suhteessa digitaalisen alustan tarjoajaan sekä muihin alustaa hyödyntäviin käyttäjiin.