Browsing by Author "Saukkonen, Elisa"

Tutkielmassa tarkastellaan työhyvinvointia narratiivisesta perspektiivistä kahden työhyvinvoinnin kannalta keskeisen käsitteen, työn imun ja työuupumuksen kautta. Tutkimus liittyy ajankohtaiseen akateemiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun työhyvinvoinnista, työelämän laadusta sekä työn imun ja uupumuksen välisestä suhteesta. Työhyvinvoinnin kaksi ääripäätä, työn imu ja työuupumus, nähdään aikaisemmassa tutkimuksessa usein toisensa pois sulkevina ja toisilleen vastakkaisina ilmiöinä, vaikka myös epäilyksiä ja spekulaatioita työn imusta työuupumuksen riskitekijänä on esitetty. Omassa tutkimuksessani tarkastelen näitä kahta käsitettä yhdessä muodostaakseni kokonaisvaltaisemman kuvan työhyvinvoinnista sekä ottaakseni kantaa niiden mahdolliseen liittymiseen toisiinsa. Työn teoreettinen viitekehys perustuu sosiaalisen konstruktionismiin sekä narratiiviseen lähestymistapaan, mikä mahdollistaa työhyvinvoinnin tutkimuksen samanaikaisesti sekä yksilöllisesti koettuna että sosiaalisesti jaettuna ilmiönä. Tarkoituksena on analysoida työhyvinvointia elämänhistoriallisessa, ajallisessa ja paikallisessa kontekstissaan. Aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoituna virikehaastatteluna, jossa haastateltiin seitsemää työurallaan sekä työn imua että uupumusta kokenutta työntekijää. Aineistoa lähestyttiin laadullisesta näkökulmasta erilaisia narratiivisia työkaluja hyödyntäen keskittyen sekä tarinoiden rakenteeseen että niissä rakennettuihin merkityksiin. Analyysi vastaa tutkimuskysymyksiin siitä, millaisena työn imun ja työuupumuksen prosessi tarinoissa näyttäytyy, miten ne rakentuvat yksilön ja sosiaalisen maailman leikkauspisteessä ja millaiseksi yksilön toimijuus tarinoissa rakentuu sekä millaisiin kulttuurisiin mallitarinoihin aineistossa esiintyvät tarinat pohjautuvat. Haastateltavien tarinat on jaettu kolmeen tarinaluokkaan: intohimotarinoihin, sankaritarinoihin sekä työelämän uhri – tarinoihin, jotka eroavat toisistaan keskeisten teemojen, juonenkulkujen ja tarinassa rakentuvan toimijuuden mukaan. Esimerkiksi sankaritarinoita luonnehtii aktiivinen toimijuus ja vastoinkäymisten kääntäminen voitoksi, kun taas uhritarinoissa päähenkilö jää ulkoisten olosuhteiden armoille. Työn imu ja työuupumus kytkeytyvät tarinoissa toisiinsa monella tapaa, ja ilmiöt näyttäytyvät pikemmin toisiinsa liittyvinä kuin toisensa pois sulkevina. Tarinoissa tuodaan esille työn imuun liittyviä riskitekijöitä, jotka tukevat tutkimuskentällä esitettyjä epäilyksiä työn imun potentiaalisista varjopuolista. Työn imu saattaa olla omiaan ruokkimaan esimerkiksi liiallista omistautumista työlle tai ennustaa työssä esiintyvien kuormitustekijöiden kasvua, mikä saattaa pitkällä aikavälillä ja tietyissä sosiaalisissa konteksteissa altistaa työuupumukselle. Aineistosta nousi esille monia laajempaan kulttuuriseen kontekstiin liittyviä mallitarinoita, joissa käsiteltiin suhdetta työhön ja työhyvinvointiin. Nämä käsittelivät työtä yhtenä elämän osa-alueena, identiteetin rakentamisen välineenä ja sosiaalisena vaihtosuhteena sekä työelämään sopeutumista. Yksilön ajatellaan tulkitsevan kokemustaan suhteessa näihin kulttuurisiin jäsennyksiin, jolloin työhyvinvoinnin rakentumista muokkaavat sekä sosiaaliset olosuhteet että niille rakennetut yksilölliset merkitykset. Työhyvinvointia tulisikin lähestyä dynaamisena, ajassa ja paikassa muuttuvana ilmiönä, joka syntyy yksilön ja sosiaalisen maailman välisessä vuorovaikutuksessa ja elää mukana työelämän muutoksissa.