Browsing by Author "Saukkonen, Miika"

Tutkielman tarkoituksena on selvittää hoivatyöläisten mahdollisuuksia ammatilliseen yhteisöllisyyteen ja toimijuuteen tilanteessa, jossa hoivatyö näyttää kurjistuvan kustannustehokkuutta korostavan politiikan seurauksena. Tutkin ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden edellytyksiä analysoimalla Helsingin kaupungin kotihoidossa työskentelevien maahanmuuttajataustaisten hoivatyöläisten kokemuksia ja odotuksia koskien heidän työmarkkina-asemaansa ja siihen vaikuttamista. Tutkielman yhtenä lähtöoletuksena on, että vanhusten kotihoidossa ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden rakentaminen on yhä ongelmallisempaa, koska raskaiden työolojen ja matalien palkkojen vuoksi työntekijöiden vaihtuvuus on korkeaa ja ammattiin identifioituminen heikkoa. Julkisen vallan pyrkimyksenä on ohjata maahanmuuttajataustaista työvoimaa vanhustenhoidon ja kotihoidon työhön, ja tämä näkyy varsinkin pääkaupunkiseudulla lähihoitajakoulutuksessa sekä työpaikoilla. Katson, että maahanmuuttajataustaisten hoivatyöläisten kokemusten ja odotusten tarkastelu avaa näkökulmia ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden mahdollisuuksiin tulevaisuuden hoivatyössä. Tutkimusaineisto koostuu 19 teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat Helsingin kaupungin kotihoidossa työskenteleviä maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, joista suurin osa (13) työskenteli hoitajina. Joukossa oli myös sairaanhoitajia, terveydenhoitaja ja kaksi avustajaa. Puolet haastateltavista oli ollut nykyisessä työpaikassa vasta alle vuoden ja ainoastaan yksi haastateltava oli ollut työpaikassa yli viisi vuotta. Haastattelut tehtiin kevään ja kesän 2012 aikana osana Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia 'Maahanmuuttajataustaisten hoitajien ammatillisten subjektiviteettien muotoutuminen vanhustyössä'. Tutkielmassa haastatteluaineistoa analysoidaan teema-analyysin sekä odotusanalyysin avulla. Odotusanalyysin avulla pyritään tarkastelemaan haastateltujen hoivatyöläisten odotuksia liittyen asemaansa ja toimintamahdollisuuksiinsa suomalaisessa työelämässä. Tutkielmassa tarkastellaan työntekijöiden kohtaamaa eriarvoisuutta Joan Ackerin (2006) kehittämän eriarvoisuusregiimien (inequality regimes) käsitteen avulla. Lähtökohtana on, että työntekijöiden kohtaamat eriarvoisuuden muodot ovat vaikuttamismahdollisuuksien rajoja ja ammatillisen kansalaisuuden esteitä. Aineiston perusteella merkittävimmät hoivatyöläisiä koskevat eriarvoisuuden muodot liittyvät työorganisaation toiminnan resursseja ja päämääriä sekä työn organisointia koskevaan päätöksentekoon. Päätökset resursseista rajaavat työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet hyvin kapeiksi. Tätä ei kuitenkaan mielletä eriarvoisuudeksi, koska se koskee hoivatyöläisiä tasapuolisesti, eikä sille nähdä vaihtoehtoja. 

Maahanmuuttajataustaiset hoivatyöläiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin hoivatyön ammattilaisiin, jotka ovat muuttaneet Suomeen työskennelläkseen hoiva-alalla, ja niihin, jotka päätyvät hoivatyöhön vasta Suomessa pikemminkin sen takia, että muita töitä ei ole heille tarjolla. Tutkimusaineistoni perusteella voidaan todeta, että hoitoalalle jo ennen Suomeen tuloaan suuntautuneilla ja kokeneemmilla hoivatyön ammattilaisilla on korkeampia odotuksia esimerkiksi työehtojen, ammattilaisena kehittymisen ja työpaikalla vaikuttamisen suhteen. Aineiston perusteella hoivatyöläisten henkilökohtaiset kokemukset ammattiliittojen toiminnasta ovat yleisesti ottaen erittäin vähäisiä. Myönteisiin ja voimaannuttaviin vaikuttamiskokemuksiin perustuvaa pohjaa hoivatyöläisten ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden rakentamiselle ei juuri ole. On kuitenkin huomionarvoista, että monet ovat liittyneet oman alansa ammattiliittoon, vaikkakin heidän jäsenyytensä on passiivista, ja perinteisen työväen solidaarisuuden sijaan ay-jäsenyydellä on heille pikemminkin 'vakuutussolidaarisuuden' kaltainen merkitys. Osa selvästi toivoo, että ammattiliitot taistelisivat voimakkaammin hoitajien puolesta ja olisivat enemmän läsnä työpaikkatasolla. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että kotihoidossa käytettävissä olevien resurssien vähyys rajaa työntekijöiden vaikuttamismahdollisuudet hyvin kapeiksi, ja tuottaa hyvin vaikeat olosuhteet ammatilliselle toimijuudelle työorganisaation sisällä. Tämän vuoksi ammatillisen kansalaisuuden edellytysten luominen vaatisi merkittäviä muutoksia siellä, missä vanhustenhoidon resursseista päätetään, eli valtakunnallisella ja kunnallisella päätöksenteon tasolla.